Nii-i, vaan ku ei paista. Siis tänään tulee tuutin täydeltä lunta, mutta nyt onki juttu eilisestä. Siskon kaa oltiin sovittu ratsastusreissua ja sitten jo peruttiinki, kun keli näytti niin ankealta. Tuumailtuamme asiaa iltapäivän puolelle, sanoo sisko, että kyllä siellä alkaa kirkastumaan keli, että aurinkokin jo paistaa. No ei muuta ku vermeet polleille niskaan ja menoksi. Ei paistanut ei, mutta semmoinen kiva keväinen raekuuro tuli niskaan. Lupi oli pahalla tuulella jo tallissa, kun se ei tuulisesta kelistä oikein tykkää. Kyllä se Lupinkin mieli siinä parani, kun se pääsi oikein kunnolla haastamaan kinoksia. Melko raskas oli keli kaviollisille ja ne moottorikelkan tekemät höykkyytykset tuntui vallan hassuille, nii ku ois keinuhevosella laukkuuttanu menemään. Ei me lopultakaan pitkään kehattu maastossa viipyä. Ville kun on olevinaan semmoinen eläkeläisheppa kuitenkin ja se ei kyllä lainkaan arvostanut tilaisuutta ottaa kunnon hikeä märässä hangessa. Lisäksi tuo lumen välissä oleva jääkerros, mistä täytyy pollejen kavioiden painaa läpi ei sekään ollut omiaan ilahduttamaan meidän veteraania. Vähän jäin kaipaamaan maastoiluun koiraseuraa, mutta eiköhän se Viivi jo keväällä taas lenkkeile mukana. Laitanpa pari kesäisempää kuvaa meidän hevosista, kun kyllähän se kevät sieltä keikkuen tulevi, vaikka nyt onkin parikymmentä senttiä juuri saatu lunta lisää. Blondi suomalainen on Ville ja brunette ruotsalainen on Lupi.
Tämän päiväisiin tapahtumiin. Iitu se oli riemuissaan, kun Zemi tuli taas aamupäivällä kylään. Näytti Zemillekin seura maittavan ja kymmenen minuutin rillumisen jälkeen, siirryttiin itse asiaan. Nalkissa olivat 20 minuuttia. Kumma jos ei pikkumäykkyjä näillä konstein saada. Zemistä on sanottava, että siinä ei vuodet paljoa näy! Vähemmällä vaivalla kävi astuminen, kuin jos noiden noutajienki puuskutuksiin vertaa (ja siivompaa hommaa). Iitulle se ois vielä uusintakin vielä kelvannut, mutta Zemi tuntui tuumaavan, että "tuota... joo, mää soittelen" ja suuntasi ulko-ovelle. Huomenna illalla katsotaan vieläkö maittaa...
Pikku-Äffät ovat nousseet jaloilleen! Osaavat jo istua ja kävelläkin. Olen nähnyt jo hännän heilutusta (ensimmäisenä näin selkämerkillisen pojan heiluttavan häntää) ja se vasta söpön näköistä oli. Ja kaksi tyttöä (molemmat isommat tytöt) on pullahtanut laatikosta jo pihalle, eli saadaan laatikon reunaa jo korottaa. Kohta ne jo juoksee. Nyt viikonloppuna on tarkoitus yrittää ottaa kaikista pennuista ensi kertaa yksilölliset valokuvatkin. Saapa nähdä miten se menee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti