Kun ne osaavat jo ottaa kunnolla yleisönsä. Lipsutettaan sormia, tömistellään hirmu "lujaa" töppöjalkoilla, mennään syliin nukkumaan, harjoitellaan vielä kömpelöä leikkimistä ja muristaan siskoille ja veljille. Söpöysnäytöksiä ovat järjestäneet kaikki pennut, mutta etunenässä ruskea poika, joka nukahti kirjaimellisesti eilen soppakulhon ääreen siis pää ihan moksahti ruokalautaselle ja siihen jäi poikanen nukkumaan. Myös keltainen tytteli, joka ahtasi itsensä ensimmäisenä lipaston alle tutkimusretkelle, perässä meni vihreä poika (muistankin edellisen pentueen "harrin" eli Topin, joka änkäsi itsensä aina uudestaan ja uudestaan portaiden ali, kun oli niin ihanan ahdasta). Ja sitten se meidän sininen poika, jolla on ehkä maailman ihanin pentuhännänheilutus ja muutenkin semmoinen hurmaava flattiolemus, jota seuratessa tulee mieleen, että noinkohan tuo on perinyt edesmenneeltä Tahvo-Sedältä (oli kova hännänheiluttaja siinäkin) jotain, sillä näyttäisi dominanssiakin löytyvät. Nyt on poika päättänyt, että hän nukkuu olkkarissa, nukkukoot muut pentuhuoneessa. On jotain hellyttävää siinä meidän pienimmässä eli violetissa tytössä, joka tuntuu nukkuvan melkein aina, kun muut ovat hereillä. Hereillä ollessaan se sitten herättelee muita mm. puremalla niitä mahasta (ja poikien juunoumistä).
Lelujakin näille on jo laitettu ja pesukoneessa jo ehditty jonki kerran niitä pyöritellä, vaikka pennut melko hyvin jo tekevät sanomalehdelle, eivätkä ympäriinsä, mutta perinteiseen tapaan leluiksi kelpaavat isännän lattialle unohtuneet sukat, maton reuna, vauvan harsoliina ja mikätahansa narun (myös kengännarun..) pätkä. Noutajan elkeitä on nähty jo useammalta pennulta, sillä tavaroita kuljetellaan ihan kunnon nouto-otteella sinne omasta mielestä turvallisimpaan paikkaan.
Äiti-Viivin kärsivällisyyttä taas koetellaan. Sininen poika uskoi kolmannella komennuksella, ettei mamman häntää purra. Tissiltä on pois hätistelty vähän jo jokaista, osa uskoo vähästä, osa enemmästä. Ja Viivi kyllä osaa ihmeellisesti suhteuttaa kurinpalautuksen voimakkuuden kyseisen pennun mukaan. Viivi imettää nyt vain silloin kuin itse haluaa. Muut meidän tytöt ei pentusia komennakkaan. Lempi menee pentuja välillä karkuun, kun sitä vähän ne välillä hirvittää ja välillä se yrittäis haluta leikittää, mikä on ehdottomasti nyt kielletty, sillä ei piä pentuja pelotella kettukoirilla :D Iitu on ottanut roolin pentujen puruharjoitusten kohteena. Mahtaa kärkkyä pentujen ruokien jämiä. Molemmat suhtautuu hienosti pentuihin ja pennut avoimen uteliaasti tytsyihin. Kaikki nämä pennut ovat ihastuttavan avoimia ihmisten kanssa ja käyvät säännöllisesti moikkaamassa myös tuota meidän A-pentueesta kotiinjäänyttä lapsosta.
Iitu... varovainen arvio on, että mäykky olisi kantavana tai ainakin kovasti niin uskottelee. Sillä tässä lenkkeillessä on tullut huomattua, että mäyräkoira ei vedäkään vähän väliä sutia johonkin puskaan (tai vaan eteenpäin, jos vauhtia uupuu) vaan saattaapi tallustella siellä emännän takanakin pitkiä pätkiä. Siitä on tullut myös kotona mukava koira (eli ei rasittava)... oiskohan tuo sitten niin, että se R-pentue ois tulollaan...????
Lelujakin näille on jo laitettu ja pesukoneessa jo ehditty jonki kerran niitä pyöritellä, vaikka pennut melko hyvin jo tekevät sanomalehdelle, eivätkä ympäriinsä, mutta perinteiseen tapaan leluiksi kelpaavat isännän lattialle unohtuneet sukat, maton reuna, vauvan harsoliina ja mikätahansa narun (myös kengännarun..) pätkä. Noutajan elkeitä on nähty jo useammalta pennulta, sillä tavaroita kuljetellaan ihan kunnon nouto-otteella sinne omasta mielestä turvallisimpaan paikkaan.
Äiti-Viivin kärsivällisyyttä taas koetellaan. Sininen poika uskoi kolmannella komennuksella, ettei mamman häntää purra. Tissiltä on pois hätistelty vähän jo jokaista, osa uskoo vähästä, osa enemmästä. Ja Viivi kyllä osaa ihmeellisesti suhteuttaa kurinpalautuksen voimakkuuden kyseisen pennun mukaan. Viivi imettää nyt vain silloin kuin itse haluaa. Muut meidän tytöt ei pentusia komennakkaan. Lempi menee pentuja välillä karkuun, kun sitä vähän ne välillä hirvittää ja välillä se yrittäis haluta leikittää, mikä on ehdottomasti nyt kielletty, sillä ei piä pentuja pelotella kettukoirilla :D Iitu on ottanut roolin pentujen puruharjoitusten kohteena. Mahtaa kärkkyä pentujen ruokien jämiä. Molemmat suhtautuu hienosti pentuihin ja pennut avoimen uteliaasti tytsyihin. Kaikki nämä pennut ovat ihastuttavan avoimia ihmisten kanssa ja käyvät säännöllisesti moikkaamassa myös tuota meidän A-pentueesta kotiinjäänyttä lapsosta.
Iitu... varovainen arvio on, että mäykky olisi kantavana tai ainakin kovasti niin uskottelee. Sillä tässä lenkkeillessä on tullut huomattua, että mäyräkoira ei vedäkään vähän väliä sutia johonkin puskaan (tai vaan eteenpäin, jos vauhtia uupuu) vaan saattaapi tallustella siellä emännän takanakin pitkiä pätkiä. Siitä on tullut myös kotona mukava koira (eli ei rasittava)... oiskohan tuo sitten niin, että se R-pentue ois tulollaan...????
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti