Pentuterroria

Pennut ovat kyllä osanneet ottaa yleisönsä. Vieraita on käyny ihastelemassa ja söpököitä öpököitä ovat pikkumustat olleet. Mutta... :D Sanomattakin selvää, että kaikista riiviöimmät harrastukset säästetään iltaan. Pennut ovat oppineet monenlaista. Lyhyt lista ohessa: Kirjahyllyn kirjojen pureminen, varpaiden pureminen, mattojen kääntäminen ympäri, kenkien (ja myös muiden tavaroiden) kantaminen/raahaaminen (selkeä merkki, että ovat mun koiria, Tahvon/Veeran muistaen), Aukustin sitterin valloittaminen ja siinä riehuminen, sanomalehtien lukeminen (kyllä se on alkanut... yhtäkkiä tuoreessa muistissa edelliset pennut), mäyräkoiran vetäminen parrasta/korvasta ja tottakait kiusaavat myös toisiaan. Mammakoiraa ei uskalleta kiusata, kun se sanoo että ei kannattais.

Ja juuri on tullut taas ilmi (melkein olikin ehtinyt unohtua), että koirien kasvattaminen on kutakuinkin sama asia kuin ura siivoojana... Mutta on näissä pennuissa taas niin huimia hyviä puolia. Aina välillä ruokapillitys menee täydellisesti ja seitsemän nälkäistä pentua juoksee huimaa vauhtia kupille eli asia tuntuu menevän jakeluun. Ja sitten ulkopissaharjoittelukin sujuu toisinaan mahtavasti, kun kaikki kipittää kiltisti pentuhuoneesta suoraan ulko-ovelle ja ulos ilman että välillä ei tule kuin korkeintaan pari pissaa ja joskus pennut saa jopa sisälle ihan vain kutsumalla niitä... Aina ei suju, mutta pääsääntöisesti koko ajan ollaan taitavampia. Ja tänään meni kaikki ihan nukkumaankin ilman yhen yhtäkään protestilaulua. Joku siellä on välillä sen pari minuuttia jaksanut kiljua. Tämä pentue on kyllä hiljaisempi kuin Viivin edelliset kakarat. Siihen olen syystäkin kyllä tyytyväinen. Meillä saa ihan koko yön nukkua kasvattajakin.

Oman pennun valinta on hankaloitunut entisestään, kun pennut tuovat koko ajan enemmän esiin omaa persoonaansa. Vaikea on arvottaa, että mikä ominaisuus menee minkäkin ominaisuuden ohi. Ehkä tässä joku käsitys alkaa olemaan siitä omastakin, vaikka kahden (ja välillä kolmen) vaiheilla yhä olen. Joka tytössä on omat hyvät puolensa. Pojissa on edelleen erot tällä hetkellä pienemmät, vaikka ovat nekin alkaneet erottumaan. Viikon päästä on pentujen testausta ja tottapa sekin vähän vielä vaikuttaa. Kokoa ja näköä on yritetty syynätä myös. Kaikilla on hyvän oloiset pentupurennat, päissä on jonkin verran eroa. Osa näyttäisi perivän Viivin päätä. Edellisessä pentueessa kutakuinkin kaikki näyttävät naamasta äidiltään, joten ihmekös tuo jos näissäkin emän näköä löytyy. Pojat ovat pentueen keskikokoisia, ruskea hieman pienempi kuin sininen ja ruskea. Tytöissä on isot tytsyt keltainen ja oranssi ja pikkulikat punainen ja violetti. Osa on pörröisempiä ja osa vähemmän pörröisiä. Eroja löytyy jonkin verran myös rakenteesta, vaikka onkin vaikea ennustaa miltä nämä isona näyttävät. Jos ovat joko emänsä tai isänsä mallisia tai jotain siltä väliltä niin tyytyväinen olen.

Tänään ei uusia kuvia.. huh ku en ole ehtinyt kuvata. Mutta alkuviikosta sitten taas niitäkin.