Kauas on pitkä matka tai oikeasti maailma on aika lähellä, kun lentelee. Päiväreissu Köpikseen sujui vähän alkuunsa kankeasti, kun aamun eka lento olikin peruttu ja matkaan päästiin Foxin kanssa vasta paria tuntia myöhemmin. Foxi ei suoranaisesti arvostanut laukkuun sullomista, mutta pysyihän se sitten sielä ja ihan ok meidän matka meni. Foxi ei onneksi pitänyt mitään hirveää konserttia ja oli reipas tyttö koko matkan ajan. Mamma-Gisela kaappasi uuden koiransa heti lentokentältä mukaansa.
Vaihdossa tuli sitten Sylvi eli Munkhaven Almo Bulli. Hans Jorgenin ihanan Alman pentu, jonka toivon tuovan vähän uuttakin verta Suomeen. Alman olen nähnyt flattien pohjoismaiden mestaruudessa ja olin silloin aika vakuuttunut sen tavasta työskennellä ja ihastus Almaan on jatkunut. Yhteistyö Hansin ja Susannen kanssa on sujunut hyvin ja Sylvi ihanine luppakorvineen tuotiin minulle lentokentälle. Sylvin kasvattajien kanssa ehdittiin hyvin siinä koirista jutustella ja sain tavata pentujen emää Almaa, sekä heille itselleen jäävää Lyra-pentua.
Sylvi oli jo pitkästä automatkasta ja kuumuudesta väsynyt valmiiksi, mutta heilutteli iloisesti häntää ja tutkiskeli maailmaa. Pikatutustumisen perusteella Sylvi on reipas, melko rohkea pentu, jolla on isot korvat ja se tykkää pureskella paljon eli ihan normipentu. Sen sullominen laukkuun oli asteen verran helpompaa ja se myös otti siinä kiitettävästi nokosia. Muutoin lentokentällä aika meni Sylvillä inva-vessassa pennun pissitysreissuilla ja aulassa jotain pureskellen. Koneessa sekin oli kiitettävän hiljainen pientä alkuvikinää lukuunottamatta. Ja illalla Sylvi meni Katjan luo uuteen kotiin. Ja minä pojan luo omaan kotiin. Kyllä äiteillä vaan ehtii yhden päivän aikana jo tulla ikävä. Niin se vain on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti