No nyt on urakalla jälkeilty. Ei ollut Viivi niin hyvä kuin antoi reeneissä ymmärtää. Muhoksen MEJÄ-kokeessa kaksi hukkaa 2. osuudelle. En tiedä hukkasiko Viivi varsinaisesti jälkeä, mutta tuulisella kelillä harhailee niin kaukana. Milläs sitä nokkaa saataisiin lähemmäs sitä maata? Lämpöisessä kelissä meinasi kuntokin kopukalta loppua. Tiedossa toki on ollut, ettei Viivi vielä ole fyysisesti entisessä iskussaan. Tulos siis AVO3 jollain pisteillä tuskin hääveillä. Oisko jotain positiivista... merkkaa hyvin makaukset ja kaadon. Jälkitreenit jatkuvat ehkäpä emäntä ohjaksissa tällä kertaa, sillä Pudiksen koe on arkipäivänä ja eipä pääse oikea kuski mukaan. Samaisessa kokeessa starttasi Viivin tyttö Helmi (F.Villi-Viini) joka lopetti työskentelyn 1.osuuden jälkeen. Ensi kerralla sitten maaliin saakka.
Onneksemme tässä suvussa yksi koira tänäkin viikonloppuna piristää kummasti päivää. Nimittäin Viivin poika Topi (F.Vellu-Vermutti) jäljesti PK-jäljeltä 268,2 pistettä (maasto 145, esineet 30 ja tottis 93) ja JK1:sen. Ansaitut onnittelut!
Mutta osaahan ne pienemmätkin. Minttu kävi perjantaina treffaamassa Vilmaa ja Nemoa (ihania ovat!). Pikku kävelylenkin ja vedessä lutraamisen jälkeen tehtiin Mintulle ja Vilmalle lyhyt verijälki. Vilma oli hyvin innoissaan veren hajusta, mutta ei oikein tiennyt mitä ihmettä sille tekisi! Minttu meni jälkeä melko hyvin noin niin kuin toiseksi verijäljeksi. Nemolle ei nyt tehty, sillä Nemo on tehnyt jälkiharjoituksia ihan omalla porukallakin. Nemokin kyllä pääsi kantelemaan sorsan siipeä ja oli ihan yhtä innoissaan siitä kuin Vilmakin. Kyllä näistä ihan noutajia tulee! Mintulle oli tarkoitus tehdä jälki vielä sunnuntainakin, mutta se jäi, kun mökillä reuhaaminen terriköiden kanssa väsytti pikkulikan ja jälkifiilikset meni, kun pihalle luikerrellut kyy pääsi puremaan Marttaa ja Lyytiä. Onneksi ei isompia seuraamuksia kuin huonoa oloa tytöille tullut. Onni onnettomuudessa, että Minttu oli juuri silloin päikkäreillä mökissä. Hitsi että inhoankin käärmeitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti