Mintun elämätä

Minttu ei oikein arvosta näitä yksinolemisharjoituksia... aina välillä menee jees ja talossa vallitsee syvä hiljaisuus.. ja taas toisinaan ei. Mintusta on ihan ok olla omassa huoneessa silloin, kun hänestä on sopiva nukkuma-aika, mutta ei muulloin. Tässä vaadittaneen vähän pitempää pinnaa... Muutenpa Mintulla ei isoksi koiraksi opettelussa muita kompastuskiviä ole tullut (vielä) vastaan. Eri paikoissa kuljetaan reippaasti, muutama tuttu koira on tavattu, portin takana ollaan hiljaa, pihalla ollaan aitauksessa hiljaa, hihnassa kuljetaan nätisti, kutsusta tullaan luokse, kontaktiharjoitukset alkaa sujumaan, on aloitettu sivulletuloa ja sivulla olemista, istuminen käsimerkillä sujuu ja damia on esitelty, että sekin olisi melko kiva juttu. Oikeaoppista ovesta kulkemiskäytäntöä on harjoiteltu.. eli rynniä ei saa ja lupaa pitäisi odottaa. Ruokakupillakin löytyy jo malttia odottaa nätisti ja myös "eteenlähetystä" on kupille tehty. Ruuan etsiminen on Mintusta kivaa eli makkarajälkiä on jokunen tehty ja namusia etsitty myös lähihakupillityksellä. Kuulostaa kuin olisi kovakin kouliminen päällä, mutta oikeasti mietin tuossa että enpä oo paljoa ehtinyt Mintun kanssa tekemään (liekö hyväkin..???) Taipparitreeneissä Minttu oli Viivin kanssa mukana ja pitihän sitä varista sille näyttää siellä (vaikka sanoin etten niin näytinpäs silti).

Liekö tuota tarvii kauheasti tapakouluttaa? Nää meiän tytöt sitä koulii mun puolesta. Viivi näyttää miten missäkin käyttäydytään ja laittaa sille vähän rajoja. Lempsukka (ja kyllä Viivikin) leikkii ja opettaa koiraa. Iitu menee Mintun ja lapsen väliin, ettei Minttu mene vauvaa härppimään. Luulenpa että Viivi saa Minttua lajikouluttaakin, kunhan se hippusen verran vielä kasvaa. Hyvin tuo Minttu tuossa laumassa on löytänyt paikkansa ja tytöt on kyllä olleet mahtavia sen kanssa.

Vahingossa on tainnut käydä niin, että se tuo Minttu on aika paljon niin kuin Viivi. Sikäli kun vielä muistaa kuuden vuoden taakse sen mimmoinen Viivi oli pentuna. Mutta Minttu siis on kiltti pikkutyttö ainakin vielä. Pilkahdus Paavoakin toki näkyi käyttäytymisessä sen pyynsiiven kanssa. Nyt jos olisi Viivin kouluttamisesta jotain oppinut, niin sitä voisi vähän ehkä hyödyntää Mintun kouluttamisessa..? Ehkä..

Sosiaalista käyttäytymistä Minttu on tänään harjoitellut Vilman ja Nemon kanssa metsäretkellä. Nemo oli kasvanut ihan pojan näköiseksi kahdessa viikossa ja oli kivannäköinen veijari muutoinkin. Oli pennuilla hauskaa! Nemo se kastautui Viivin perässä tietentahtoen ihan oikeaoppisesti uimasille, eikä ollut moksiskaan. Saattaapi melkoisia vesipetoja näistä tulla! Ihana oli taas nähdä Viivin pentuja, voi kun kaikki olisivat täällä yhtä lähellä :)