keskiviikko 31. elokuuta 2011

Menneitä tapahtumia

Äkkiä päivittämään, kun vielä muistaa mitä piti päivittää. Aika kuluu hurjan nopeaa näiden koirien kanssa näin syksyllä. Tärkeimpänä meidän huushollia liikuttavana asiana lienee metsästyskauden aloitus, johon liittyen nurinaa meidän Viivin uskomattomasta ajoituksen hallinnasta. Niinhän se Viivi sitten tyylilleen uskollisena rikkoi käpälänsä 19.8 (niinkylläaivanjuuriniin päivää ennen sorsastuksen aloitusta, myöskin kahta viikkoa ennen flattimestaruutta). Hyvähyvä Viivi... mutta minkäs teet. Reissu lekurille oli paikallaan ja tikit (juu ei pysyneet) anturaan, antibiootit ja anestesia pitävät huolen ettei tarvitse edes haaveilla mestaruuteen osallistumisesta. Tosin nyt onkin jo nähty ettei se käpälä ole vielä koekunnossa.

Mutta se metsästys. Joka alkoi tietenkin jo 10.9 ja kävi se Viivi sen reissun. 20.8 jätettiin meillä väliin sattuneesta syystä. Malttia riitti sen yhden päivän ajan ja 21.8 lähdettiin iltalennolle. Viivin koipi niin hyvin pakettiin kuin mahdollista ja ei ontunut, joten varovaista käyttöä. Pari tavia Viiville ja oppilaana mukana olleelle Mintulle yksi tavin haku maalta (Hyvä Minttu!). Pakko oli tietenkin antaa Viiville sitä saikkuakin, mutta keskiviikkona reissattiin Ranualle. Viiville saatiin vain vähän noutoja. Minttu rohkaistui hakemaan yhden hyvän tiputuksen markkeerauksena vedestä ja eräs iltakävely "lastentarhalaisten" kanssa toi yllättäen eteen vielä yhden riistatyön Mintulle metsässä ollen raanasorsan muodossa (jonka pikkukoira itse löysi). Ihan ei tohtinut Minttu vielä napata suuhun karkuun pyrkivää heinäriä, mutta kovaa metsästystä Mintulta silti, vaikka isäntä kiirehtikin kolkkaamaan lintua.

Nyt Viivi jatkaa saikkua, kunnes koipi on kunnolla parantunut eli ei metsässä rymyämistä. Minttu on aika pitkälti tehnyt jo sen mitä tänä syksynä riistatöitä tarvitsee (ehkä vähän enemmänkin jo). Iitulle ja Viiville toivon mukaan saadaan vielä noutoja. Lempikin pääsi irti juoksemaan reissulla ja komea kettuajo saatiin näin kauden alkuun (hyvä Lempi!). Ja jospas se Lempsu kunnostautuu tässä syksyn ja talven aikana vielä lisää.

Sitten muiden päätähuimaavan loistaviin saavutuksiin eli Viivin V-pentueen pojat. Topille (Vellu-Vermutti) PK-hausta piirinmestaruus! Ja se toinen 1-palkinto sitä KVA-arvoa varten. Aika ylpeitä vaan ollaan :) Onnea Jossu ja Topi! Ja sitten se komea Jippo (Viski-Vihtori), joka kävi näytelmissä ja sai sen ensimmäisen (!) ERI:n ja oli ensimmäinen luokassaan. Onnea Jippo ja Laura! Muutkin V-pennut lienevät ahkeroineet lähinnä metsällä oletettavasti molemmat Iitat ovat päässeet sorsastamaan ja Helmikin kuuluu tehneen hyvää työtä sillä saralla ja se yksi veli se edelleen tekee niitä poliisin hommia.

Melkein unohtui yksi näiden omien tulossaldoon lisättävä asia, nimittäin meidän Iitun MEJÄ-koekausi on sekin vedetty läpi. Pohjoisen mäykkyjen kerhonmestaruuskokeessa Iitu jäljesti ihan kivasti, kompastuen ainoastaan katkokulmaan, joten tulos VOI2 ja se kerhonmestaruus! Ensi vuodelle jää sitten niiden ykkösien metsästys...

Sitten nämä muut pentuset. Ihan ihanimmat mäykkypennut on tavattu kertaalleen pentupainin ja verijäljen merkeissä. Paikalla olivat molemmat Messit, Rokka ja tyttövoimaa edusti Sirkku. Aivan mahtavia olivat ja kaikki olivat kiinnostuneita verijäljestä! Toivottavasti ensi viikolla nähdään taas näiden flattimestaruushulinoiden jälkeen!

F-pennut ovat läpikäyneet kasvattajan TOKO-kurssin (eli Minttu, Nemo ja Vilma :) ja jatkavat opiskelua OSN:n TOKO-kurssilla. Seuraavaksi niitä noutoharjoituksia sitten tehdään yhteisin hartiavoimin ja myös tokoa jälleen suunnitteilla niin mäykkylapsosille kuin lättylöisillekin! Meillä ainakin Mintulla alkaa olemaan jo se ensimmäinen hieman hankalampi kehitysvaihe menossa, kun sukukypsyys alkaa kolkuttelemaan ovella ja sitä myötä kaikkea muutakin ihmeteltävää on niin paljon. Eli varovainen opetusvaihe menossa, jossa lähinnä vahvistetaan jo opittua. Mutta katsellaan miten kehitys kehittyy...


maanantai 15. elokuuta 2011

NOME-tuloksia meillä ja maailmalla

Semmoinen hytinähän tässä on ollut, että tulee se Nallille se ykköstuloskin sieltä avoimesta luokasta vielä tällä kaudella ja niinhän siinä sitten kävi! Paljon onnitteluita Jarmolle ja Nallille (Zebulons Forever Dorado). Lisää seurannee... Samaisen koiran emähän (S KVA Zebulons Ice Bell) voitti Ruotsin flattimestaruuksissa veteraaniluokan nyt samana viikonloppuna!

Ohessa Nallin arvostelu:
Nome-B Rovaniemi 14.8.2011, Tuomari Risto Heikkonen
Haku - Tekee hyvää itsenäistä hakua
Ohjattavuus - Saadaan helposti ohjausriistalle
Paikallistamiskyky - Näkee molemmat heitot ja noutaa molemmat itsenäisesti
Riistan käsittely - Hyvä
Muuta ominaisuudet - Rauhallinen passissa ja ammuttaessa
Yleisvaikutelma - Hyvin ohjaajansa hallinnassa oleva koira, joka suorittaa kokeen tehtävät
helposti

Kuva H.Mikkonen

Myös Helmi (Filurin Villi-Viini) kävi intoilemassa ALO3:sen verran kokeessa. Samaisen asian ympärillä pyöritään eli tehtävät tulee suoritettua mutta muussa on parantamisen varaa ja tällä kertaa levottomuus/lähialueen hallinta tiputti palkintosijaa. Eli vielä sitä treeniätreeniä..

lauantai 13. elokuuta 2011

VERI-kauden lopetus

Iitun tämän kesän viimeinen vesiriistakoe oli Utajärvellä. Iitu työskenteli samantyylisesti kuin aikaisemmissakin kokeissa ja pistemäärä se 38. Pistemenetykset noudosta, jossa "hieman" rauhaton paikallaolo ja hausta etäisyydestä jäi pari metriä uupumaan. Aavistuksen kuumempana muutoinkin kävi, mutta ilokseni palautukset ja luoksetulot erittäin miellyttävästi tulee nyt suoraan perille! Oli kivaa ja koepaikkakin eri kuin ennen. Oma jännityksensä oli vastarannalla olleissa ketuissa, että josko se Iitu ne keksii. Minkulimankuli oli turistina ja tutustui myös telkkään. Kivalla asenteella on Minttu riistan kanssa nyt ollut mitä on sille esitelty. Ei näyttäisi olevan problematiikkaa, kunhan saadaan noutokoulutus kunnolla vaan käyntiin. Pitääkin turinoida pentuisista vähän lisää, kunhan saa vain aikaiseksi. Nyt vielä kuva siitä Iitusta niiden palkintojen kanssa, että saadaan nekin dokumentoitua ennen sitä kaappiin piilottamista.


torstai 11. elokuuta 2011

VERI:siä puuhia

Matka kävi tavoittelemaan Iitulle sitä viimeistä VERI1:stä sitä vesiriistavalion arvoa varten. Valmistautuminen kokeeseen oli suhteessa kaikkien muidenkin kokeiden valmistautumiseen välillä olematonta-vähän. Urheasti taistoon kuitenkin toivoen, että aiemmin opitut asiat eivät olisi hävinneet mihinkään. Hieman oli epäilyksen tynkää, että noinko Iitun saa tyhjän veden hausta käskyllä pois ja mitenkö riistan käsittely säilyy hyvänä mutta mutta...

Tuli se pois.. sitten kun käskettiin ja teki hakua kun käskettiin ja ui hienosti ja pysyi ammuttaessa paikallaankin ja nouti sorsanki ja jäljesti sen sorsan ja toi senkin hienosti takaisin. Elieli tulihan se ykkönenkin sieltä! Ja ei tarvitse pisteillä häpeillä niilläkään 27/30. Vähennykset luovutuksista jalkoihin/linnun tiputtamisesta rannalle ravistelun ajaksi.

Hieman kannatuksen vuoksi ja myös koska onhan se kivaakin, niin ajettiin parina seuraavanakin päivänä Siikalatvalle kokeisiin ja Iitu jatkoi sitä tasaista työntekoa... seuraavana päivänä petrattiin ja pisteet 28/30 vähennykset hausta (jäi joku nurkka uimatta) ja vesinoudosta palautus jalkoihin. Ja seuranmestaruuskokeessa myös 28/30 vähennykset vesinoudon palautuksesta eli jälleen ravisteli rannalla ja jäljellä yritti ensin ilmavainulla selvittää ja sitten palasi jäljestämään jäljen. Näin ollen Iitusta leivottiin seuran VERI-mestari 2011. Tuli siellä toinenkin 1-tulos mäykylle, mutta pisteitä oli vähemmän. Muutoinkin tulostaso oli hyvä, kun ne terrieritkin napsivat niitä ykkösiä, joten kivat kokeet olivat! Ehkä vielä tälle vuodelle joku koe käytäisiin..? Mainostamatta tällä kertaa jääköön meidän olematon VAHI-menestys, mutta kerrottakoon, että koirassa ei ollut vikaa :)

Viivi se käväisi kyyhkymettällä (ilman minua..). Ei ollut oikein loppuun asti toiminut haussa koira. Hassua, kun koira ei muuta tekisi, kun hakua jos siltä kysytään. Vikaa varmaan vähän kaikessa, huono kunto, väärä ohjaaja, hännysteleviä uroksia ja seuraavana aamuna Viivi myös ontui raakasti vasenta takajalkaa, aristus oli varpaassa ehkä (?). Pölijä koira ku ei sano mihin sattuu, ottaa vain semmoisen marttyyrinasenteen, että vääntee vain minä kyllä kestän kaiken, vaikka naama mutturalla onkin, eikä kyllä varmasti mehtuulla sano, jos joku paikka kränää. Mutta olihan se Viivi toki niitä tipusia metsästänyt, löytänyt ja tuonutkin. Jospa sitä seuraavaksi sitten sitä sorsanpyyntiä. Kehtaa ottaa sen KVA-V:nki sinne mukaan..