perjantai 30. joulukuuta 2011

Hei hei 2011

Se oli ennen helpompaa se vuoden summaaminen, kun oli koiriakin vähemmän, mutta kun nyt on niin kuin on, niin pitää ihan ajatuksen kanssa raapustella. Päällimmäisenä mielessä on tietenkin tänä vuonna maailmaan putkahtaneet 14 uutta filuria, joista siis 7 flattia ja 7 mäykkyä. Ihania persoonia niistä näyttäisi muovautuvan ja aivan niin kuin siellä täällä näkyisi välähdyksiä siitä, että taipumuksia olisi ihan asiallisiin harrastus- ja metsästystehtäviinkin näillä tulokkailla. Joihinkuihin on asetettu isoja odotuksia, mutta näinhän se aina on. Nähdään nyt sitten miten se elämä näiden suhteen heittelehtii.

Tulospuolella edelliset nuorukaiset ovat nousseet kilpakentille. Topi, Jippo, Helmi ja Vallu ovat omilla saroillaan saaneet monenlaista tulosta ja onneksemme myös niitä upeita! Vallulle huumekoirien SM-mestaruus, Topille upea nousu suoraan PK-haun ylimpään luokkaan ja tulokset myös pk-jäljeltä ja pelastuskoirapuolelta. Jippo on  osoittanut olevansa tottelevainen ja on ansainnut jo paikan voittajaluokkaan ja se ylläri MEJÄ 1:nenkin pamahti kuin tyhjää vain. Helmille NOME:sta ALO2 ja hienoja viitteitä siitä että kyllä ne ykkösetkin sieltä on tulollaan. Vaikka niitä tuloksia tupataan mainostamaan, niin oikeasti olen kyllä hirvittävän ylpeä niistä metsästyskoirista, joita ei ehkä kokeissa näy, mutta toimivat oikeasti hienosti siinä työssä mihin rotu on jalostettu. Eli terkut siis Iitoille! Myös näissä yhteisissä koirissa on tapahtunut edistystä, kun Nalli nousi NOME:ssa voittajaluokkaan ja sai siis kauden aikana 2 x AVO1 ja oli jopa flattimestaruuden finaalissa. Odotellaan mitä kaikkea Nalli ensi kaudella ehtii hommaamaan.

Meidän omat hurtuukit ovat osin levänneet laakereillaan, osin metsästelleet ja kokeilleet. Viivin koekausi ei ollut oikein sitä mitä alunperin ajateltiin. Se kyllä oli hyvässä koekunnossa (hyvä sanoa, mutta oikeasti oli :D) Mutta ainut koe ja tulos oli Pudasjärvellä VOI2. Suunnitelmat flattimestaruudesta kariutui käpälärikkoon, mikä varjosti osin myös Viivin sorsastuskautta. Viivi kuitenkin vihdoin ja viimein luonnetestattiin ihan näppärillä pisteillä. MEJÄ-puolella odotukset eivät täyttyneet, kun ei se vaan pysy siellä jäljellä, kun tuulee ja millonpa se ei tuulisi. Harjoitukset jäi vähiin, mutta kyllä se ajatus MEJÄ-kokeista mielessä edelleen itää, joskos sitä taas vaihtaisi taktiikkaa ja ohjaajaa. Ei puhuta olleskaa siitä tokosta, kun ei oo aikaa, eikä mielenkiintokaan riitä. 

Iitun koekausi meni melkolailla putkeen. Vesiriistavalioituminen oli se tavoite ja hyvinki täyttyi, uupumaan jäi VOI1:nen MEJÄ:stä, mutta sitä sitten ensi vuonna. Kaksi kerhonmestaruutta siis mäyräkoiralle, näyttelyihin ei ehditty tänä vuonna, mutta ensi vuonna sitten näyttelyitä ja mejää ainakin. Ja josko sitten ensi vuonna sitä LUME:a pääsisi kokeilemaan. 

Lempillä ei ole koetavoitteita ollut, eikä kokeissa ole käyty. Mutta josko sitä ensi vuonna? Muutoin Lempistä on sukeutunut mukava koira (varastelutaipumuksella), mutta muutoin oikein siivo.

Minttu on uusi lisä tähän huusholliin, vaikka ehkä ei neljättä koiraa varsinaisesti kukaan tarvitse? Kuitenkin Viivin ikääntyessä pikkuhiljaa, tuli allekirjoittaneelle hirveä hinku saada nome-koira tai siis itselle harrastuskoiran tekelettä. Neljä koiraa on kuitenkin paljon, mutta onneksi se tuo Minttu on vallan mukava tapaus, sopii hyvin lauman hännille ja on tyytyväinen pikkuotus. Taipumuksia on tarpeellinen määrä, saas nähdä millainen koulutustaso saadaan aikaan. Koulutusta se kuitenkin ottaa vastaan. Resurssien ollessa rajallisia Mintun laji on pääasiassa metsästys eri muodoissa ja nomeilu emännän kanssa. Tämän kanssa päästäänkiin näkemään miten se metsästys- ja nome-flatti sopii pennusta asti samaan pakettiin vai sopiiko? Jälki voi olla myös yksi Mintun juttu.

Kennelrintamalla on pentueiden lisäksi tapahtunut koiramäärän lisäystä. Saas nähdä onko niissä suvun jatkajia, mutta ihania koiria ainakin ovat. Mintun sisko Marge jäi sijoitukseen. Tällä hetkellä Marge on oikein lupaava noutajaneito. Iitun pentueestä sijoituksessa on Riitu ja Sirkku, jotka molemmat ovat väläytelleet metsästystaipumuksia. Tanskasta asti saapui myös flattilikka Sylvi lupaavasta yhdistelmästä.

Jännittävä ensi vuosi on tulossa! Taipumuskokeisiin ja terveystutkimuksiin saadaan F- ja R-pentuja. Ensimmäistä Filurin-valiotakin jo odotellaan. Oiskohan se sitten ensi vuonna jo? Toivottavasti toteutuu myös Viivin viimeinen pentue. Eipä se auta ku kattella mitä tuleman pitää... 

Onnea kaikille tulevaan vuoteen.Ilon hetkiä ja onnistumisen tunteita koirienne kanssa toivottaa koko meidän porukka!

lauantai 24. joulukuuta 2011

Hyvää joulua


Siirrymme rauhalliseen joulun viettoon. Palataan koiratouhuihin kinkunsulattelun merkeissä myöhemmin. Kiitos kaikille joulutervehdyksistä!

maanantai 5. joulukuuta 2011

Tehoviikonloppu

Mennä lauantaina juostiin urakalla ympyrää. Mukana menossa omien hurtuukien lisäksi Sirkku, Messi, Helmi ja Vilma. Ekaa kertaa siis mäykyt ja flatit yhteisreeneissä! Helmihän on jo vanha konkari, mutta jospas muille tarttui jokin neuvon tapainen hihaan. Anne (kennel Annstar) oli apuna ja siitä kiitos hänelle. Totuushan on että juostessa tulee lämmin ja vielä kun saa nauttia lämpimästä koulutustilasta niin kyllä kelpaa. Otamme vielä uusiksi! 

Samaisella reissulla muistui mieleen miksei Viivin kanssa sitä agibilityä enempää harrastettu. Jalat menee rouvalla aivojen edellä ja kaukana takana tulee ohjaaja... Että sellaista muistin virkistystä.

Sunnuntaina sitten suunnattiin Sirkun kanssa kahden LUT-harjoituksiin ja kivasti Sirkku ketulle suutahti. Toivottavasti suuntaus säilyy samanlaisena! Myös Rokka oli harjoituksissa, mutta ei ollut vielä kypsä syttymään. Monesti ne pojat vaatii enemmän aikaa, mutta onpahan mietintämyssyssä Rokallakin. Pennuthan ovat vasta 7kk! 

Vielä tälle vuodelle ehditään... tulossa vielä ainakin yhdet nome-treenit ja pikkujoulut näto-treenien ohessa, sekä  luulenpa että kinkkua sulatellaan yhteislenkin voimin! Sitten ehkä ehtii miettiä jo mitä sitä ensi vuonna oikein koirarintamalla touhutaan.

Sen verran tulevaisuuden suunnitelmista kuitenkin jo nyt, että tulevan T(?)-pentueen suhteen asiat edistyvät. Eddie on käynyt kyynärpääkuvissa ja nyt odotellaan sitten lausuntoa Ruotsin kennelliitosta... 

maanantai 28. marraskuuta 2011

Tontut kurkkii..

Jokohan Lempi on päässyt ylitse tonttuantipatiastaan? Viime vuonna tonttuja katosi huushollista kaksin kappalein eli uskaltaako niitä enää näytille laittaa? Tosin uskon, että Lempi ei tekisi semmoista, kun taas Minttu tuppaa olemaan välillä vähän tuhma. Vai oliko se tonttu, joka pureskeli ne puupalapelin palaset (epäiltävä lavastusta..)???  Entäs se laturin johto? Tai parit crocsit? Melkein pitää ihmetellä, että saakohan se Minttu ylipäätään lahjoja tänä vuonna... Mutta toisaalta eihän se raukka tiedä vielä joulupukista mitään, kun ei ole moista nähnyt! Onneksi Minttu on ollut treeneissä hyvin kilttinä, joten ehkä se saa jotain hyvää. Viivikin on ollut treeneissä hyvinhyvin kiltti (johtuu ehkä treenien vähyydestä, kun harvoin pääsee niin kannattaa olla aika mieliksi, ettei  toyotan takaluukun häkki heti heilahda). Iitu ei ole ollut kauhean kiltti (enemmänkin rasittava ja hyvinhyvin vaativainen), mutta se oli kiltti kokeissa tänä vuonna, saakohan siitä hyvästä sitten jonkin paketin? Lempi on ollut erittäin kiltti, se on ainoastaan hieman maistellut tuoreita sämpylöitä ja kenties jonkun lihakastikkeen. Onneksi vielä ehtii petrata! Ja nythän ne tontut vasta alkoivat kurkkimaan. Tarkalla vartioinnilla ne saadaan tarpeen tullen kyllä karkoitettuakin meidän tontilta!


keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Foxille KP

Foxi (F.Fox) oli käynyt näytelmissä ja osallistunut pentuluokkaan, sijoitus oli 2. ja Foxi sai myös KP:n (kunniapalkinto). Paljon onnea Foxi ja Marie!!! Kyllä mekin on koitettu treenata niitä näyttelyitä varten! Mustat tytöt on trimmattu ja Iitukin, jopa Lempin hännänpää on siistitty. Ja siis kerran on käyty mätsärissä. Ei mitään suurta menestystä sieltä. Rokka (F.Raketti) oli muistaakseni sinisten pentujen kolmas. Meidän tytöille ei sijoituksia. Minttu tosin esiintyi hienosti. Nyt kun vain vähän sitä käyttäytymistä treenattaisiin siinä tuomarin tutkimuksessa, niin ei tarttee Mintun takia ainakaan jännittää. Iitu tarttee vähän työstämistä enemmän... ja Sirkku (F.Röyhyvihvilä) myös jonkin verran. Yritämme harjoitella vielä pari kertaa jossain vaiheessa. Mutta kun onhan se niin, että se kaikki muu harjoittelu on niin paljon kivempaa! Pikkumäykyille tehtiin pienet verijäljet ja pikkulätyt on treenanneet riistalla hakua. Ja varmasti oli kivempaa kuin narun jatkona ympyrän käveleminen...

Näin Minttu tököttää

tiistai 1. marraskuuta 2011

Käyttelykaudesta näyttelykauteen

Jos jollakulla on pentukuumetta (täällä sitä ei onneksi ole niin maan yhtään) niin kohta on meidän pojan mummulassa pentusia, joita voi sitten käydä kuolaamassa. Tekaisin heillekin oman blogin, kun tuo kotisivujen päivittäminen on turkasen työlästä, kun on just se läppäri rikki missä ne on. Eli jos joku ihmettelee, niin siitä siis johtuu, että sivut ei vaan millään päivity (teen asialle jotain jossain tulevaisuudessa). Meillä siis ei ole pentusia kuin sitten joskus sitten ensi vuonna flattejä toivottavasti. (Ja ehkä mäykkyjäkin jonain vuonna vielä, muttei nytte)...

Onhan meillä touhua näiden omien pentujenkin kanssa riittänyt! Vaikka pikkumäykytkin ovat jo melko isoja. Kettuun on käyty tutustumassa oululaisten kanssa ja treffailtu muutenkin sillon tällön. Rokka oli Pudasjärvellä käynyt mätsärissäkin ja punaisen nauhan oli saanut. Ruusukin vieraili trimmauksen merkeissä ja hieno neitokainen oli.

Poliisikoira-Vallua on tavattu valokuvauksen merkeissä ja olihan se Vallu ihan äitinsä näköinen! Muutenkin kivan oloinen koira. Saman pentueen Iitoilta kuuluu hyviä metsästysuutisia tämän tästä. Pojista Jippo on käynyt parissa TOKO-kokeessa kakkosen ja ykkösen verran ja NOME:ssakin, mutta siitä ei tulosta ollut tullut.

Vallu (F.Veli-Ventti)

Täällä meillä valmistaudutaan jo tulevaan näyttelykauteen (juujuu!). Eli tarkoituksenamme on pakata muutama koira mukaan ja Kajaanin tamminäyttelyyn... Elvytetään siis vanhaa perinnettä ja viedään tällä kertaa joku omakin koira. Toisaalla metsästyskausi jatkuu. Lunta odotellaan, että päästäis kunnolla kettujahtiin.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Äffistä asiaa

Ensimmäisen näyttelytuloksen virallisesta näyttelystä äffistä kerkesi hankkimaan Merlin (F. Fellow), joka osallistui SNJ:n päänäyttelyssä pentuluokkaan. Merlin sijoittui luokassaan neljänneksi (seitsemästä pennusta), mikä oli hyvä suoritus. Ohessa Merlinin arvostelu:

Nice puppy, could be a little more masculine in the head. Balanced in the anqulations in front and rear. Nice body and ribcage. A little low tailset. Very nice bone, feet and coat. Moves well. Promising. Tuomari: Agneta Cardell, Ruotsi

Muista pennuista ollaan treenailtu täällä Oulussa Nemon ja Vilman kanssa. Nemo on ihan äitinsä näköinen! Ja Minttu ihan isänsä... Vilma on siitä väliltä. Margen kanssa eilen tehtiin hakutreeniä ja Marge oli tosi kiva! On myös kivanoloinen kaikinpuolin, mikä oli hauska todeta. Margessakin tasaisesti Viiviä ja Paavoa ulkomuodosta löytyy. Kuvia alla Margesta (F.Fink).





Nemo on esittänyt hienoja ominaisuuksia. Se on rauhallinen, keskittynyt ja innokas harjoituksissa. Nyt vain oppia lisää :) Vilma on myös ihastuttavan innokas tekijä, mutta kohtuullisesti löytyy myös omaa päätä tästä neitistä. Eli oppia sinnekkin lisää. Ehkä näistä on todettava että ovat kaikki lupaavia :) Väiskistäkin olen ymmärtävinäni, että siellä tyytyväisiä ollaan ja Merlinkin on kuulemma loistava tapaus! Melkein ei malta odottaa sitä ensi kautta, kun pääsee nämäkin pikkuhiljaa pelikentille mukaan...

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Raporttia

Ihan ensiksi V-pentueen poikien edesottamuksia. Topi (F. Vellu-Vermutti) oli Pohjois-Karjalan Pelastuskoirien joukkueessa Pelastuskoirien joukkue-SM katselmuksessa. Joukkue voitti hopeaa! Onnea koko poppoolle ja erityisesti tietenkin Topille ja Jossulle. Ehkä Topi vielä jonain päivänä pelastaa jonkun ihmisen :)

Toisaalla velipoika Jippo (F. Viski-Vihtori) on käväissyt TOKO:ssa. Tällä kertaa AVO2 pisteillä 156. Toisella kertaa sitten vähän paremmalla keskittymisellä :)

Muut lättyset ovat päässeet (joutuneet) kasvattajan nomekouluun torstaisin. Helmi (F.Villi-Viini) on esittänyt treeneissä huomattavaa potentiaalia vaikeisiinkin tehtäviin. On ilo treenata Kaisun ja Helmin kanssa, kun selkeästi koira keskittyy ja jospa sitä edistymistä tapahtuu myös. F-pentujen kanssa ollaan myös reenailtu ja pennut vaikuttavat edelleen mukavilta flatin aluilta. Meidän oma Minttukin on ollut nyt aika mukava harjoituksissa. Pitäisi siitä ihan koira tulla :) Se on myös käynyt metsällä harjoittelemassa ja pari pyytä lisättäköön saaliskiintiöön. Se on myös ollut ihan ekkaa kertaa ikinä mukana maastoretkellä hevosten kanssa. Kun mamma-Viivi oli tukena ei mitään ongelmaa hevosten kanssa liikkumisessa ollut.

Viivikin on käynyt pariin otteeseen treenaamassa ja olen ollut sen suorituksiin tyytyväinen. Pitää ylläpitää senkin kanssa taitoja :)

Mäyräkoirarintamalla on lienee ollut ainakin Iitulla reippaasti ulkoilua hirvenmetsästys puolella ja ainakin jokunen hirvihaukku sillä on ollut. Myös yksi metso sille on ammuttu haukusta. Iitun koekausi (lyhyestä virsi kaunis) on jo vaihtunut metsästyskauteen. Pikkumäyräkoirat ollaan treffailtu muutamaan kertaan ja mukavilta vaikuttavat. Kaikki kenen kanssa on kokeiltu ovat myös innokkaita jäljestäjiä! Tänäänkin on rehvit!

maanantai 5. syyskuuta 2011

Mestari...

Huumeiden nuuskuttelussa on Viivin ja Ossin poika Vallu (F.Veli-Ventti), joka siis työskentelee Oulun poliisissa. Vallu ohjaajansa Antin kanssa voittivat Virkahuumekoirien Suomen Mestaruuden. Kilpailu on kolmipäiväinen ja sisältää erilaisia huume-etsintätehtäviä, sekä jäljestystä ja tottelevaisuus-osion. Erittäin paljon onnea Antti ja Vallu!

Flattimestaruus 2011

Hailuodossa järjestettiin flattimestaruus tänä vuonna ja paikallisten järkätessä koetta pääsin itsekkin mukaan hommailemaan koejärjestelyitä. Viikonloppu sujui sutjakkaasti, koeluokat pyörivät hienosti ja vain pieniä kommelluksia siellä täällä, jotka nekin saatiin paikattua. Upeaa työtä (jota oli paljon) teki niin moni mukana järjestelyissä mukana ollut henkilö ja paljon paljon kiitoksia heille. Samoin kaikille koetoimitsijoille ja tuomareille!

Viivi ei sitten sattuneesta syystä osallistunut itse kokeeseen (harmitti kyllä), joten omaa koiraa ei kokeessa ollut. Paitsi tietenkin Nalli (Zebulons Forever Dorado), joka oli tehnyt Jarmon kanssa lauantaina upeaa työtä saaden AVO1:sen! Ja ollen avoimen luokan eli B-karsinnan paras! Nalli jatkoi finaaliin ja aloitti hyvin vakuuttavasti kisan finaalin nuorimpana koirana, mutta tökkäsi ohjausriistana olleeseen rusakkoon, jonka noutaminen jäi tekemättä. Mutta hyvin saatiin siis viitteitä siitä mihin koira pystyy ja ensi vuonna saa kilpakumppanit olla tosissaan varuillaan. Myös Viivin poika Jippo (F. Viski-Vihtori) oli kokeessa ja teki vakuuttavan näköistä työtä, kompastuminen kuitenkin sattui variksen kohdalla, jota Jippo ei sitten halunnutkaan noutaa. Mutta ei muuta kuin vähän treeniä ja uudestaan vain kokeisiin!

Nyt sitten valmistautumaan ensi vuoden mestaruuksiin... jospa paikalle saataisiin jo enemmän näitä Filureita!

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Menneitä tapahtumia

Äkkiä päivittämään, kun vielä muistaa mitä piti päivittää. Aika kuluu hurjan nopeaa näiden koirien kanssa näin syksyllä. Tärkeimpänä meidän huushollia liikuttavana asiana lienee metsästyskauden aloitus, johon liittyen nurinaa meidän Viivin uskomattomasta ajoituksen hallinnasta. Niinhän se Viivi sitten tyylilleen uskollisena rikkoi käpälänsä 19.8 (niinkylläaivanjuuriniin päivää ennen sorsastuksen aloitusta, myöskin kahta viikkoa ennen flattimestaruutta). Hyvähyvä Viivi... mutta minkäs teet. Reissu lekurille oli paikallaan ja tikit (juu ei pysyneet) anturaan, antibiootit ja anestesia pitävät huolen ettei tarvitse edes haaveilla mestaruuteen osallistumisesta. Tosin nyt onkin jo nähty ettei se käpälä ole vielä koekunnossa.

Mutta se metsästys. Joka alkoi tietenkin jo 10.9 ja kävi se Viivi sen reissun. 20.8 jätettiin meillä väliin sattuneesta syystä. Malttia riitti sen yhden päivän ajan ja 21.8 lähdettiin iltalennolle. Viivin koipi niin hyvin pakettiin kuin mahdollista ja ei ontunut, joten varovaista käyttöä. Pari tavia Viiville ja oppilaana mukana olleelle Mintulle yksi tavin haku maalta (Hyvä Minttu!). Pakko oli tietenkin antaa Viiville sitä saikkuakin, mutta keskiviikkona reissattiin Ranualle. Viiville saatiin vain vähän noutoja. Minttu rohkaistui hakemaan yhden hyvän tiputuksen markkeerauksena vedestä ja eräs iltakävely "lastentarhalaisten" kanssa toi yllättäen eteen vielä yhden riistatyön Mintulle metsässä ollen raanasorsan muodossa (jonka pikkukoira itse löysi). Ihan ei tohtinut Minttu vielä napata suuhun karkuun pyrkivää heinäriä, mutta kovaa metsästystä Mintulta silti, vaikka isäntä kiirehtikin kolkkaamaan lintua.

Nyt Viivi jatkaa saikkua, kunnes koipi on kunnolla parantunut eli ei metsässä rymyämistä. Minttu on aika pitkälti tehnyt jo sen mitä tänä syksynä riistatöitä tarvitsee (ehkä vähän enemmänkin jo). Iitulle ja Viiville toivon mukaan saadaan vielä noutoja. Lempikin pääsi irti juoksemaan reissulla ja komea kettuajo saatiin näin kauden alkuun (hyvä Lempi!). Ja jospas se Lempsu kunnostautuu tässä syksyn ja talven aikana vielä lisää.

Sitten muiden päätähuimaavan loistaviin saavutuksiin eli Viivin V-pentueen pojat. Topille (Vellu-Vermutti) PK-hausta piirinmestaruus! Ja se toinen 1-palkinto sitä KVA-arvoa varten. Aika ylpeitä vaan ollaan :) Onnea Jossu ja Topi! Ja sitten se komea Jippo (Viski-Vihtori), joka kävi näytelmissä ja sai sen ensimmäisen (!) ERI:n ja oli ensimmäinen luokassaan. Onnea Jippo ja Laura! Muutkin V-pennut lienevät ahkeroineet lähinnä metsällä oletettavasti molemmat Iitat ovat päässeet sorsastamaan ja Helmikin kuuluu tehneen hyvää työtä sillä saralla ja se yksi veli se edelleen tekee niitä poliisin hommia.

Melkein unohtui yksi näiden omien tulossaldoon lisättävä asia, nimittäin meidän Iitun MEJÄ-koekausi on sekin vedetty läpi. Pohjoisen mäykkyjen kerhonmestaruuskokeessa Iitu jäljesti ihan kivasti, kompastuen ainoastaan katkokulmaan, joten tulos VOI2 ja se kerhonmestaruus! Ensi vuodelle jää sitten niiden ykkösien metsästys...

Sitten nämä muut pentuset. Ihan ihanimmat mäykkypennut on tavattu kertaalleen pentupainin ja verijäljen merkeissä. Paikalla olivat molemmat Messit, Rokka ja tyttövoimaa edusti Sirkku. Aivan mahtavia olivat ja kaikki olivat kiinnostuneita verijäljestä! Toivottavasti ensi viikolla nähdään taas näiden flattimestaruushulinoiden jälkeen!

F-pennut ovat läpikäyneet kasvattajan TOKO-kurssin (eli Minttu, Nemo ja Vilma :) ja jatkavat opiskelua OSN:n TOKO-kurssilla. Seuraavaksi niitä noutoharjoituksia sitten tehdään yhteisin hartiavoimin ja myös tokoa jälleen suunnitteilla niin mäykkylapsosille kuin lättylöisillekin! Meillä ainakin Mintulla alkaa olemaan jo se ensimmäinen hieman hankalampi kehitysvaihe menossa, kun sukukypsyys alkaa kolkuttelemaan ovella ja sitä myötä kaikkea muutakin ihmeteltävää on niin paljon. Eli varovainen opetusvaihe menossa, jossa lähinnä vahvistetaan jo opittua. Mutta katsellaan miten kehitys kehittyy...


maanantai 15. elokuuta 2011

NOME-tuloksia meillä ja maailmalla

Semmoinen hytinähän tässä on ollut, että tulee se Nallille se ykköstuloskin sieltä avoimesta luokasta vielä tällä kaudella ja niinhän siinä sitten kävi! Paljon onnitteluita Jarmolle ja Nallille (Zebulons Forever Dorado). Lisää seurannee... Samaisen koiran emähän (S KVA Zebulons Ice Bell) voitti Ruotsin flattimestaruuksissa veteraaniluokan nyt samana viikonloppuna!

Ohessa Nallin arvostelu:
Nome-B Rovaniemi 14.8.2011, Tuomari Risto Heikkonen
Haku - Tekee hyvää itsenäistä hakua
Ohjattavuus - Saadaan helposti ohjausriistalle
Paikallistamiskyky - Näkee molemmat heitot ja noutaa molemmat itsenäisesti
Riistan käsittely - Hyvä
Muuta ominaisuudet - Rauhallinen passissa ja ammuttaessa
Yleisvaikutelma - Hyvin ohjaajansa hallinnassa oleva koira, joka suorittaa kokeen tehtävät
helposti

Kuva H.Mikkonen

Myös Helmi (Filurin Villi-Viini) kävi intoilemassa ALO3:sen verran kokeessa. Samaisen asian ympärillä pyöritään eli tehtävät tulee suoritettua mutta muussa on parantamisen varaa ja tällä kertaa levottomuus/lähialueen hallinta tiputti palkintosijaa. Eli vielä sitä treeniätreeniä..

lauantai 13. elokuuta 2011

VERI-kauden lopetus

Iitun tämän kesän viimeinen vesiriistakoe oli Utajärvellä. Iitu työskenteli samantyylisesti kuin aikaisemmissakin kokeissa ja pistemäärä se 38. Pistemenetykset noudosta, jossa "hieman" rauhaton paikallaolo ja hausta etäisyydestä jäi pari metriä uupumaan. Aavistuksen kuumempana muutoinkin kävi, mutta ilokseni palautukset ja luoksetulot erittäin miellyttävästi tulee nyt suoraan perille! Oli kivaa ja koepaikkakin eri kuin ennen. Oma jännityksensä oli vastarannalla olleissa ketuissa, että josko se Iitu ne keksii. Minkulimankuli oli turistina ja tutustui myös telkkään. Kivalla asenteella on Minttu riistan kanssa nyt ollut mitä on sille esitelty. Ei näyttäisi olevan problematiikkaa, kunhan saadaan noutokoulutus kunnolla vaan käyntiin. Pitääkin turinoida pentuisista vähän lisää, kunhan saa vain aikaiseksi. Nyt vielä kuva siitä Iitusta niiden palkintojen kanssa, että saadaan nekin dokumentoitua ennen sitä kaappiin piilottamista.


torstai 11. elokuuta 2011

VERI:siä puuhia

Matka kävi tavoittelemaan Iitulle sitä viimeistä VERI1:stä sitä vesiriistavalion arvoa varten. Valmistautuminen kokeeseen oli suhteessa kaikkien muidenkin kokeiden valmistautumiseen välillä olematonta-vähän. Urheasti taistoon kuitenkin toivoen, että aiemmin opitut asiat eivät olisi hävinneet mihinkään. Hieman oli epäilyksen tynkää, että noinko Iitun saa tyhjän veden hausta käskyllä pois ja mitenkö riistan käsittely säilyy hyvänä mutta mutta...

Tuli se pois.. sitten kun käskettiin ja teki hakua kun käskettiin ja ui hienosti ja pysyi ammuttaessa paikallaankin ja nouti sorsanki ja jäljesti sen sorsan ja toi senkin hienosti takaisin. Elieli tulihan se ykkönenkin sieltä! Ja ei tarvitse pisteillä häpeillä niilläkään 27/30. Vähennykset luovutuksista jalkoihin/linnun tiputtamisesta rannalle ravistelun ajaksi.

Hieman kannatuksen vuoksi ja myös koska onhan se kivaakin, niin ajettiin parina seuraavanakin päivänä Siikalatvalle kokeisiin ja Iitu jatkoi sitä tasaista työntekoa... seuraavana päivänä petrattiin ja pisteet 28/30 vähennykset hausta (jäi joku nurkka uimatta) ja vesinoudosta palautus jalkoihin. Ja seuranmestaruuskokeessa myös 28/30 vähennykset vesinoudon palautuksesta eli jälleen ravisteli rannalla ja jäljellä yritti ensin ilmavainulla selvittää ja sitten palasi jäljestämään jäljen. Näin ollen Iitusta leivottiin seuran VERI-mestari 2011. Tuli siellä toinenkin 1-tulos mäykylle, mutta pisteitä oli vähemmän. Muutoinkin tulostaso oli hyvä, kun ne terrieritkin napsivat niitä ykkösiä, joten kivat kokeet olivat! Ehkä vielä tälle vuodelle joku koe käytäisiin..? Mainostamatta tällä kertaa jääköön meidän olematon VAHI-menestys, mutta kerrottakoon, että koirassa ei ollut vikaa :)

Viivi se käväisi kyyhkymettällä (ilman minua..). Ei ollut oikein loppuun asti toiminut haussa koira. Hassua, kun koira ei muuta tekisi, kun hakua jos siltä kysytään. Vikaa varmaan vähän kaikessa, huono kunto, väärä ohjaaja, hännysteleviä uroksia ja seuraavana aamuna Viivi myös ontui raakasti vasenta takajalkaa, aristus oli varpaassa ehkä (?). Pölijä koira ku ei sano mihin sattuu, ottaa vain semmoisen marttyyrinasenteen, että vääntee vain minä kyllä kestän kaiken, vaikka naama mutturalla onkin, eikä kyllä varmasti mehtuulla sano, jos joku paikka kränää. Mutta olihan se Viivi toki niitä tipusia metsästänyt, löytänyt ja tuonutkin. Jospa sitä seuraavaksi sitten sitä sorsanpyyntiä. Kehtaa ottaa sen KVA-V:nki sinne mukaan..

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Onnea matkaan Ärriäiset!

Niinpä lähti viimeinenkin pentu pesästä! Kovin on hiljaista ja rauhallista... Jokos sitä kohta saisi taas pentuja, kun oli ne niin ihania! Ehkä siihen hetki menee kuitenkin.. Mutta onnea uusiin koteihin Sirkku, Ruusu, Riitu, Rene, Rokka ja molemmat Messit. Hassua että jälleen on kaksi samannimistä pentua. Viivin ensimmäisessä pentueessahan on kaksi Iitaa. Toivottavasti tavataan pian! Sillä oli nämä mäyräkoiranalut aika ihania :)

Pentutreffit

Niinpä kokoontui F-pentue ja Sylvi mökkiviikonloppua viettämään. Viivin pennuista olivat paikalla Minttu, Marge, Vilma ja Nemo. Toiminnan täyteiset pari päivää vietettiin yhdessä. Harjoiteltiin noutajaoppien perusasioita, kuten malttia, paikallaoloa, luoksetuloa, seuraamista, damin pitämistä, myös vähän lajitreeniä lähihaun harjoittelun ja muistitehtävien parissa. Pennut pääsivät myös tutustumaan riistaan, käymään veneessä, uimaan ja leikkimään (sitä oli paljon sitä leikkimistä). Sunnuntaina ajettiin myös verijälkeä. Pennuilla tuntui olevan hauskaa ja toivon mukaan muutkin viihtyivät. Keväällä sitten isommat Filurin-treffit kenties?

Viivi onneton rikkoi käpälänsä heti alkuun lauantaiaamuna, joten sepä ei suunnitelmista huolimatta paljoa päässyt reenaamaan. Iitu sen sijaan harjoitteli VERI-koetta varten sitä hakua ja jälkeä. Ongelmaksi voi reenien perusteella muodostua se miten saadaan Iitu ilman noudettavaa pois vedestä...

Sylvi tutustumassa varikseen

Nemo kuvattavana

Vedessä läträämistä

torstai 21. heinäkuuta 2011

Flattileiri 2011

Niinpä starttasi meidän poppoo 9.7 kohti Pomarkkua. Osa jätettiin Ouluun eli ripoteltiin ympäri kyliä ja mukaan lähti koirista Minttu ja Viivi. Leirille saavuttiin 10.7 ja reenejä seuraavat neljä päivää. Osallistuimme Jo ja Richard Hewisonin (kennel Casblaidd) harjoituksiin. Viivi aloitti hieman Richardin ryhmässä villitiimiläisesti reenit. Sinällänsä arvata olisi pitänyt, että markkeerauksen jättäminen on sille vaikeaa, kun se on aina ne saanut hakea. Toki pillitottelevaisuuden nyt siinä olisi pitänyt olla parempaa. Mutta siitä sitten etenimme kohti vakaampaa työskentelyä. Treenien taso oli osittain just sopivaa meille ja osa tehtävistä ehkä vähän helppojakin jopa. Mutta ideanahan onkin oppia itse ja sen suhteen Richardin treenit olivat erittäin hyödylliset. Tuli tutustuttua brittien tyyliin kouluttaa koiriaan ja osittain mennään samoilla opeilla osin oli erilaista lähestymistapaa. Pääsi se Viivi tekemään joitain kivoja markkeerauksia ja linjoja siinä samalla.

Richard kouluttamassa pikku-filureita

Mintun kanssa olimme Jo ja Richardin pentukoulutuksissa ja siellä ihan noudon alkeisasioita eli mm. damin pitämistä, luoksetuloa, paikallaoloa, malttia ja seuraamista. Ja paljon tiedon jakamista, mikä oli parasta.

Jo'n opissa

Muita Filureitakin oli lähtenyt leireilemään, mikä oli tietenkin mahtavaa. Päästiin seuraamaan Jipon (F. Viski-Vihtori) ja Lauran, sekä Topin (F.Vellu-Vermutti) ja Jossun treenejä. Hyvältä ne Viivin pojat näytti, ei tartte häpeillä ;) Topilla tasainen, tarkka tyyli työskennellä ja Jipolla hirvittävä vauhti! Molemmat varsin hienoja!

Pikkuisempia Filureitakin oli mukana, kun Mintun sisaruksista Merlin, Marge ja Väiski oli leirillä. Ihastuttavia ovat! Ja lupaavia. Toivottavasti saivat leiristä paljon kotievästä.

Merlin, Marge, Minttu ja Väiski

Ryhmämme Villitiimi (perustajajäseniä edesmenneet Tahvo - Chiccoxen Bashful Bumpkin ja Masu - Chiccoxen All By Myself) koki murskamenestystä leirillä. Jippo saavutti AVO1-tuloksen Mejästä. Hennan Oodi voitti Totojuoksun ja koko joukkue voitti leirikisan!

Tiimimme menestys huipentui Open Showhun (tuomarina Jo Hewison), jossa Hennan Oodi oli BIS2, onnittelut! Ja Viivin poika Jippo (F.Viski-Vihtori) BIS4 ja parhaiten sijoittunut uros! Paljon paljon onnea! (ja vie se Laura näyttelyyn!). Topi taisi olla käyttöluokan 3. (?) ja pentusista kaikki sijoittuivat pikkupentuluokassa Minttu oli 2. samoin kuin Väiski.

Hieno upea Jippo (F.Viski-Vihtori), kuva H.Mikkonen

Mahtava leiri mahtavassa seurassa, suuret kiitokset järkkäreille, kouluttajille, kaikille Filureita paikalle tuoneille, villitiiminjäsenille, ystäville ja kanssareenareille. Lisää kuvia leiristä tulnee galleriaan.

V-pentueen pojat kokeissa

Nonni, johan se Topi (F. Vellu-Vermutti) on tempun tehny. Hakukokeesta hienot 283p!!! Mikäpäs siinä, kun hommat sujuu. HK3 ja se ensimmäinen 1-tulos sitä KVA-arvoa varten. Noin sitä vain noustaan ensimmäisen koekauden aikana sinne kolmosiin ja aletaan kahmimaan tuloksia. Suuresti onnea Topi ja Jossu. Saas nähdä mitä kaikkea tästä parista vielä tulee :) Ylypeitä ollaan, ei voi muutakaan!

Velipoika Jippo (F. Viski-Vihtori) sitten taas käväisi puolivahingossa MEJÄ-kokeessa. Ja ehkä ne valjaat ja narut kannatti tosiaankin etsiä! Makeat 47 pistettä ja AVO1-tulos Jipolle. Ehkäpä se Laura vie vielä uudestaankin Jipon mejäilemään... Onnittelut!

Nallikin (Zebulons Forever Dorado) käväisi NOME-kokeessa, mutta fasaaniin kompastuminen sattui heille. Tekevälle sattuu, harmitus kylläkin, kun kuulemma koe muutoin meni hyvin, AVO0 heille. Myös Iita (Filurin Vinha-Vanja) käväisi taippareissa, mutta kanihan se jälleen kummitteli. Voi harmi!! Iita on niin näppärä muutoin, joten kyllä se pupuongelma liittyy siihen koetilanteeseen.

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Juoksijoita

Rene, Ruusu, Rokka (Kuka muistaa toisenki "meidän" Rokan!!) ja "Ruttu" ovat lähteneet uusiin koteihinsa. Kolme pentua on vielä täällä kotosalla, mutta nekin lähtevät siitä pian omaan kotiin. Kovin hiljaista on nyt meillä. Toivottavasti pian jo nähdään pentuja uudestaan. Koska se on aina kuitenkin vähän surkeaa laittaa näitä meidän pikkuisia maailmalle, niin piristykseksi lähdettiin eilen katsomaan jotain mitä ei ollakaan ennen nähty.

Virpiniemessä oli greyhoundien ja whippettien suomenmestaruus ratajuoksut ja sinne sitten tuijottamaan. Minullahan on hieman heikko kohta noiden vinttarienkin suhteen, vaikka ei ne ehkä meidän "rotuja" oikein ole. Mutta minusta hienoja koiria. Suosittelen tutustumista ratajuoksuihin! Vitsi että oli sykähdyttävää. Erityisesti lähtö, kun kiihtyvyys on huipussaan ja vauhtikin on sitä 60km/h luokkaa, niin se menee puolessa minuutissa se puolen kilometrin rundi. Ja koirat kyllä loisti juoksuhalujaan. Hienoja eläimiä. Ois se kiva kokeilla miten ne nuo meidän koirat pinkois mutta kyllähän ne noihin verrattuna aika etanoita ovat.

Mistäpä päästäänkin näyttelymaailmaan... joka on osin ehkä turhaan parjattu, mutta olettekos katsoneet miltä näyttää grey, joka näyttelyissä pärjää verrattuna juoksijaan? Selkä on suora, pää ylhäällä, lantio heikko ja selässä ei ole joustoa, takakulmaukset liioitellut... On jotensakin omituista miettiä, miten koirasta jonka tarkoitus on vain juosta mahdollisimman lujaa on tehty sen näköinen? Ja miksi? Eivätkö kasvattajat ja tuomarit enää muista mikä greyhound on? Sama toki myös whippetin kohdalla..

Ilmiö nyt ei sinällänsä ole vain vinttikoirien ongelma. Moniko näyttelykoira nyt sitten oikeasti olisi rakenteensa ja ulkomuotonsa puolesta ideaalisin rodun käyttötarkoitukseen? Ihan oikeasti? Surullistahan se on. Miten hukataan se vinttikoiran ydin ja noutajan ja jopa mäyräkoirankin. Shame shame shame...

Mutta toki näyttelyissä on puolensa. Joissain roduissa yhä edelleen vaalitaan käyttökoirienkin tervettä rakennetta myös näyttelyissä (esim. suomenajokoira), jolloin voidaan näyttelyarvostelua oikeasti käyttää hyödyksi jalostustyössä. Kyllä se käyttö- (ja metsästys-) koirankin rakenne jossain pitäisi arvioida... Kun näyttelyitä karsastetaan, niin kuka sen arvioinnin tekee vai tekeekö?

Ja ovathan näyttelykoirat pääsääntöisesti hyvin hoidettuja ja puhtaita. Nyt jos ne vielä olisivat hyvässä lihaskunnossa ja sen näköisiä että niiltä sujuisi se työ mihin ne on tarkoitettu, niin voisi sitä siellä kehän laidalla viihtyä paremmin.

Ja eläpä mittää... kyllä ne nämä meidänkin hurtat taas raahataan sinne näyttelykehäänkin. On uusia koiria ja vanhatkin ovat kehittyneet. Ei se arvostelu pahaa tee, vaikka ei niissä BIS-kehissä asti tartte juosta. Mutta ne vinttikoirat... ne ne oli hienoja. Seuraavaksi maastojuoksuja sitten seuraamaan...

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Aina ei mene niin kuin Strömsössä..

No onhan se nyt ihan hasardia yrittää kuvata 3 aikuista koiraa, joista yksi on Lempi ja yksi Iitu, kahta 5-kuista flattipentua ja vielä dumpata kuvaan pari 7-viikkoista mäykkypentua. Ei ei ei.. tytöt ja pojat elkää kokeilko tätä kotona. Ja jos kokeilette niin avustajia tarvitaan sitten muuten vähintään kaksi.. yksi ei riitä. Ja jos ne saadaan aseteltua jonkinlaiseen sommitelmaan, niin tarkista mihin kamera tarkentaa. Todennäköisesti ei koiriin... Blogin otsikon alla yksi melkein tarkka, melkein oikein valottunut kuva meidän koirista (new commer...kunhan saan kerättyä lisää rohkeutta kuvaussessioon). Kuvassa siis Lempi, Iitu, Minttu, Sylvi, Viivi, Röyhyvihvilä (Sirkku) ja Rätvänä.

Tässäpä esimerkki kauniista koirasommitelmasta. Kuvassa siis Minttu, Sylvi ja Viivi. Tarkennuskin suunnilleen oikein.

Ja sitten suurin osa kuvista näyttää tältä... koirat on suttuja ja puolet on karussa.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Koiramaista vapaa-aikaa

Sylvi on meillä hoidossa, mikä tarkoittaa, että tilapäisen tilapäisesti meidän talouden koirien päälukema on lisääntynyt 12 kappaleeseen. Sylvilisä ei sinällään kauheasti rasita, se menee ihan siinä samalla kun tuo Minttukin. Ja viihdyttävät toisiaan. Iltaisin haluavat ylimääräisen pihalla riekkumishetkensä, muutenpa ei extratyötä siitä olekaan. Sylvi on siis hyvin sopeutunut tyttöjen laumaan, eikä sillä ole ollut ongelmaa kenenkään kanssa ja hyvin nukkuu koirien huoneessa kavereiden seurassa. Helppo koira :)

Iitukin on joutunut jo koirien huoneeseen yöksi. Mäykkypentuset nukkuvat kaikki samassa boksissa (itse änkäytyvät sinne aina levolle) ja ne on vieroitettu emästä, vaikka Iitu käykin aika ajoin tarkistamassa, että kaikki on pennuilla hyvin. Ne on nämä mäykkypennut ihanan helppohoitosia (ainut että aika ajoin joku karkaa aitauksesta, tykkäävät änkäytyä pieniinki koloihin). Kaikki tulee kutsuttaessa luoksekin jopa! Nukkuvat aamuun astikin.. eivätkä metelöi! Eläinlääkäri on myös pentuset käynyt tarkastamassa ja siruttamassa ja kaikki saivat terveen paperit! Se ero oli flattipentusiin siruttaessa, että melkoisia protesteja koettiin pistämisen yhteydessä... mutta niinpä se olennainen tempperamentin ero siinä näkyykin.

Viikonloppu alkoi meillä jälleen F-pentujen kimppauinnin parissa (mukana myös isot tytöt Hellevi ja Viivi). Kaikkiaan viisi paikallista pentua (Sylvi mukaanlukien) nauttivat viilennyksestä ja toistensa seurasta. Mahtava näky ovat laumassa nämä pennut pitkine koipineen. Ehkä pitäisi vieläkin pitää niitä pentupantoja, että varmasti lähtisi se oma pentu mukaan sieltä joukosta! Samaa näköä siis ovat, jokaisella toki omat uniikit piirteensä.

Lauantaina olikin sitten isosisko-Helmi NOME-kokeessa. Helmin kanssa on treenailti muutamaan otteeseen yhdessä. Teemana on ollut enempi tai vähempi Helmin päätäntävallan vähentäminen ja yhteistyön lisääminen ja tuottaahan se pikkuhiljaa tulosta! Luovutusten sujuessa halutulla tavalla ja kaikkien vaadittujen riistojen löytyessä Helmi ja Kaisu saivat alokasluokan kolmannen palkinnon! Onnea! Vielä jää työstämistä ohjauksiin ja palautusten yhteydessä ei sopisi kylpeä... mutta muutoin kelpo työskentelyä tytöt!

Ohessa kuva Helmistä kokeessa (lainattu Kaisulta..).

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Ärrille nimet

Alla kaikki öttiset nimineen:

Filurin Rakkari (sininen)

Filurin Ruuti (musta)

Filurin Raketti (vihreä)

Filurin Ruttu (ruskea)

Filurin Rentukka (punainen)

Filurin Röyhyvihvilä (keltainen)

Filurin Rätvänä (violetti)


sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Juhannustohinoita

Meillä ei paljoa juhannuksenakaan rillutella. Tästä pitävät huolen pikkuisen pojan lisäksi seitsemän mäyräkoirapentua. Rilluttelut siis hoidettu paremminkin heidän toimestaan. Toisaalta sitäkin mielenkiintoisempaa juhannusta onkin vietetty. Aattona ajeltiin tyttöjen (eli koirien) kanssa mökille mutka. Siellä Viivi jatkoi kuntokuuriaan uimalla veneen perässä ja tehtiinpäs siinä sitten jokunen vesi- ja maaohjauskin, joissa ei tällä kertaa moitittavaa. Jos nyt jotain kaivetaan, niin sakkas se vähän kaislikon rajassa ennen irtaantumista avoveteen. Mutta jos ei tyylipisteitä katsota, niin kelpo suoritus sekin. Ja viikolla tehty reeni Lauttiksessa, ei mennyt huonosti sekään. Oiskohan tuo koekunnossa... tylsää sinällään, että tuntuu ettei niissä kokeissakaan ole järkeä laukkoa pelkästään huvin ja urheilun vuoksi, kun se valionarvo on jo... no mestaruuteen sitten ja josko ois 20.8 (tai jo 10.8) työkunnossa.

Pikku-Minttu ajoi lyhyen verijäljen ja nyt mentiin t a r k a s t i joka veripisara nuuskutellen. Jänönkoipi löytyi jäljen päästä ja hyvä niin. Tyytyväisin mielin. Iitukin on aloitellut vähän reenilöisiä ja VERI-reenit on mennyt hyvin (lokillakin on edelleen pää!) ja jussina Iitu harjoittelli yhden katkokulman, josta ei pitkäksi aikaa mammalomalaisella ollut päänvaivaa. Nyt kun vain saataisiin "kiinteytettyä" ne tissit, niin voisi niitä kokeita alkaa suunnittelemaan. Lempi on ollut... no Lempi.

Pääasiaan... eli mäykkypentuihin, jotka ovat kyllä olleet mahtavia tyyppejä. Pentue on tasaisen oloinen. Pennuille on esitelty sorsansiipiä, kanipalloja, jäniksen- ja kauriinkoipia, sekä supinnahkoja. Riistaan pennut suhtautuvat avoimen uteliaasti ja reaktiona on yleensä joko se, että saalis kiikutetaan jonnekkin turvaan paremmin tutkittavaksi tai sitä riepotellaan. Kaikki tutkivat rohkeasti uusia ympäristöjä, ovat sosiaalisia ja reippaita. Leikkitapa poikkeaa noutajanpennuista sikäli, että mäykkypennut leikkivät enemmän jahtaamis- ja taisteluleikkejä, jossa retuutetaan tovereita lujaa. Meidän muihin koiriin pennut suhtautuvat rohkeasti, eivätkä turhia väistele. Lempsua pennut hirvittää, Viiviä ne ällöttää ja Minttu leikkisi mielellään. Pennut ulkoilevat päivittäin ja eilen suunnattiin ensimmäiselle autoreissulle metsään. Siellä tutkittiin kaikkea mahdollista jännää ja harjoiteltiin edelleen pillitystä (hyvin osaavat tulla pillillä luokse). Illalla valokuvaussessio sitten. On se mäykkypentujenkin kuvaaminen ja seisottaminen yhtälailla haastavaa, kuin muidenkin pentujen todettiin jälleen.

Valinta tyttöjen osalta on tehty. Suuria eroja tytöissä ei ole, joten sikäli valinnat olivat yhtälailla vaikeita ja helppoja. Violetti tyttönen matkaa ihastuttamaan isänsä kotia. Se on rohkea, ennakkoluuloton, ei reagoi koviin ääniin, itsenäinen, änkäytyy pieniin rakoihin ja on tytöistä pienin ja huimapäisin. Punainen matkustaa Kuivaniemeen, se on vähän isompi, rohkea, ahne ja valtaa helposti paikkansa ruokakupilla, innostuu varsinkin sorsansiivistä kovasti ja mökkyyttää veljiään mielellään. Keltainen menee Tuiraan, sillä on eniten turkkia, se on aavistuksen rauhallisempi, rohkea sekin ja reipas, se myös hoksaa että riistoissa on jokin jännittävä juttu.

Pojistakin on aavistukset miten voisivat mennä. Sininen on pojista röyhkein ja ahnein, se on rohkea (okei kaikki ne on rohkeita :D) innostuu riistasta, kivannäköinenkin se on, vaikkakin hieman punkero (työntää muut ruokakupilta pois) tällä hetkellä. Ruskea on kivannäköinen (ja suloisin), hieman rauhallisempi, ahne, reipas nuuskuttelija, ihastui kovasti jäniksen koipiin. Pienemmistä pojista vihreä on utelias, reipas, tutkii ennakkoluulottomasti uusia paikkoja. Musta on myös vähän rauhallisempi, ovela (vie aarteet piiloon) ja innostuu repimään riistaa.

Yhteistä kaikille on, että ne ovat sosiaalisia, luottavaisia, rohkeita, kiinnostuvat riistasta ja taistelevat, kun niitä leikittää lelulla. Kivoja kivoja pentuja! Kaksi urospentua etsii edelleen sopivaa omaa kotia.

Vielä on suunnitelmissa kokeilla pennuille miten ne reagoivat jälkiin ja supinnahkaa esitellä laumassa niille. Metsäretkeilyä tehdään nyt varmasti useampaan otteeseen, niin kuin muillekin pennuille on tehty. Ja sisäsiisteyskoulu aloitetaan, kun pennut siirtyvät kortteeraamaan lähemmäs ulko-ovea.

Siinäpä se juhannus sitten on mennytkin. Kävi se Minkuli vielä katsomassa hevosia tallilla.. josko sitä siitäkin sitten jonain päivänä olisi maastoratsastuskaveriksi, jos ei muuhunkin. Tänään alkaa sitten Filureiden tottistelut. Tervetulemast siis isommat ja pienemmät..!


maanantai 20. kesäkuuta 2011

Viikonlopun tuloksia

Nalli (Z.Forever Dorado) ja Jarmo NOME-kokeessa Rovaniemellä, tuloksena AVO2... jälleen. Kyllä se ykkönenki (ja useampikin) sieltä tälle parille vielä napsahtaa! Hyvä tulos tämäkin :)

Topi (F. Vellu-Vermutti) ja Jossu palveluskoirien hakukokeessa. Pisteitä 268 ja HK2-koulari. Melkosta kyytiä sielläpäin hommat tänä kesänä etenee. Onnea!

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Minttuisia miettehiä

Se on hyvvää se Classicin minttusuklaa, mutta sitä pitäs olla mieltä tuosta meiän omasta Mintusta. Onhan se jännä pentu. Sillä ei ehkä sittenkään ole sitä Viivin kiltin tytön katsetta, vaan ehkä semmonen ovelan kelmiläisen katse. Viettääköhän se liikaa aikaa meidän Lempin kanssa? Onhan se Viiviltä perinyt ainakin jotakin kuitenkin: ilmavainua ja rohkeutta ihan jakaa asti. Tuliskohan sitä yhteistyöhalukkuutta jostain vai pitäskö sitä itse alkaa (muka) jostain tekemään.

Hah.. tuossa taas todistettiin tyhjäksi näitä ikuisia hokemia, että mitä pitää tehdä. Oltiin Minkulin kanssa tuossa rannassa, jossa se vainuili kauhiasti kaikkia omasta mielestään jännää, eikä olleskaa välittäny niistä mun (muka) jännistä jutuista mitä silleen yhdessä oltaisiin voitu leikkiä. Niin jätinpäs sitten sen touhuilemaan ja karkasin siltä kukkulan päälle seuraamaan, että miten sille nyt tulis hirveä hätä, kun se jäi yksin ja se lähtis hulluna mua etsimään. No ei se lähde! Eikä tule mitään hätää! Siellä touhuili ihan rauhassa piiiiiitkän aikaa, kunnes piti lähtä katsomaan, että mitä se siellä oikein syö.

Kyllähän Minttukin kaikkia yhteisiäkin kivoja juttuja tekee.. niin ku noutaa damia... JOS ei ole just mitään muuta kivaa. Ja niitä kivojahan Minttu sitten löytää... kuolleita pikkulintuja (saldona nyt 3), kalan jäännöksiä, sorsien ja fasaanien jälkiä ja tölkkikin käy... upea aarre siis, karjalatölkki. Aika paljon nenä siis pikkulikalla käy. Arvata saattaa, että kaikki kivat nenähommat sujuu... makkarajälki, namien etsintä sisällä ja ulkona, verijälki... ja kivoja ovat lintujen siivet, kanipallot ja jäniksen koivet.

Että sotasuunnitelman laadintaan.. kontaktia, "tokoa", damiharjoituksia sisällä, enemmän metsäilyä jne jne.

torstai 16. kesäkuuta 2011

Voihan Räkä

Ei Räkä EI tule yhdenkään pennun nimeksi. Tässä pidän pääni! Yksi FlipFlop :D on tullunna ja se menköön, mutta raja on Räkässä! Aivoriihi siis meneillään pentusille nimiksi. Kaksi aivan varmaa nimeä on jo Ruttunen ja Romanssi ovat ruskea poika ja violetti tyttö ja he ovat nimensä saaneet, koska ne heille sopivat. Vielä odotetaan lisää karaktääriä näkyville pennuissa, että saadaan kaikille sopivat nimet! Vaikka johan noissa eroja näkyykin. Monenlaista luonnetta on seitsikossa. Yhteistä kaikille on että ovat avoimia, rohkeita, leikkisiä ja reippaita. Sitten eroja on uteliaisuudessa, sylittelyhaluissa ja siinä kuinka lujaa ne puree ts. sinnikkyydessä :D Näistä etsitään metsästykseen sopivia yksilöitä ja näyttäisi että aika monta luolaan sopivaa näistä löytyy ainakin alustavasti luonteen perusteella! Kaksi urospentua on edelleen vapaana ja heillekin etsitään mukavat kodit, vaikka sitten ajan kanssa.

Pentujen arkeen kuuluu tällä hetkellä pillille ehdollistamista ruokailun yhteydessä, päivittäin ulkoilua pentuaitauksessa, seurustelua keittiössä ja olohuoneessa, sekä leikkiä leikkiä leikkiä. Muita meidän koiriakin pennut ovat jo pikaisesti tavanneet.

Sitten muuta... Viivi on ollut kuntokuurilla, joka lähinnä sisältää uimista, uimista ja uimista ja vähän lenkkeilyä, lähinnä kävellen pitempiä taipaleita. Ja kyllä se kunto nopeasti uiden nouseekin. Nyt otti Viivi itselleen muutaman päivän saikun... reikä käpälässä. Kiitos kaikille juopoille, jotka puskia asustaa. Olen ensimmäisenä kannattamassa lakiehdotusta, jossa kielletään kaljan myyminen lasipulloissa. Sitten kun vielä saataisiin metsistä pois kaikki muu romu.. mikroaaltouunit, pakastimet, telkkarit, poltetut autot, peltiromu (tosi paha koirille), rakennusjätteet jne jne. Ihmiset ne on melko sikoja. En viitsi ottaa kantaa koiranpaska- ja koirien uittamiskeskusteluihin, mutta eiköhän ne ole ihmiselle pienempi paha kuin mm. ne öljytynnyrit siellä uimamonttujen pohjassa... Totta kait koirat pois virallisilta uimarannoilta (ja toreilta) ja koiran paskat on kerättävä naapureiden portinpielistä... se on vain pieni velvollisuus ja huomaavaisuus tässäkin kunniaan... mutta ei sinne kaatopaikalle nyt NIIN pitkä matka ole, etteikö sitä telkkaria voisi samalla vaivalla sinne viedä (ja ilmaiseksi). Ja jos ne pullot sinne rantsuun saa kannettua, niin eikös ne ole jopa keveämpiä pois vietäessä...

Toinen problematapaus Viivin lisäksi on Minttu, jonka maha on ollut enempi tai vähempi sekaisin Pudasjärven viikonlopusta asti. Nyt se on (ehkä) kunnossa... Arvelen että mahdollisesti joku vatsapöpö ja vieläkin todennäköisemmin se on syönyt jotain sille epäsopivaa roskaa, joka sai mahan sekaisin ja ärtymään oikein kunnolla. On paastottu pariinkin otteeseen ja vaihdoin jopa hetkeksi eri nappulaan, vaikka en uskokaan ongelman olleen siinä ja ruokavalioon on lisätty maitohappobakteereja, naudan mahaa ja muutakin mahalle hyvää tekevää. Jospa se olisi nyt kunnossa... ei ole ihan niin teräsvatsa kuin emänsä. Mutta tästä eteenpäin Mintullekin syötetään vähän kaikkea, jottei maha ala nirsoksi eli raakaruokaa, puuroa ja nappulaa. Jos on nyt kunnossa niin hyvä, jos ei niin sitten käy tiemme jo lekurille droppia hakemaan.

Reenit on ollu edellä mainituista olosuhteista johtuen vähäisiä... myös kuuma keli vähän veroitti reeniohjelmaa. Viiviä edelleen pitäisi höykyttää ja erityisesti markkeerauksia tehdä. Mintulle olisi hyvä tehdä nyt nenäharjoituksia ja sitten saisi ihan oikeasti kait jo jotain sille opettaa. Kulkee se erittäin nätisti hihnassa... että sen se nyt osaa.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Ensikosketus ulkoilmaelämään

Pikkumäykyt kävi pihalla ekkaa kertaa eilen. Aluksi maailman valtavuutta vähän ihmeteltiin, mutta pitihän sitä sitten tutkiskella ja maistella.








maanantai 6. kesäkuuta 2011

Pikkumäykyt jo 3 viikkoa

Pikkumönkijät ovat lähteneet siis jo kunnolla liikkelle. Pentuhuonettakin on päästy jo vähän tutkiskelemaan, vaikka aika enimmäkseen vielä pentulaatikossa kuluukin. Koiranruuan makuun on päästy ja madotuskin on tehty. Kaikki ovat mitä suloisimpia. Rakenne ja ulkonäköeroja näkyy pennuissa taas hieman paremmin. Musta poika on kuin kuva isästänsä ja on myös tummin pennuista ja pienin. Siinä on jollekin kasvamassa ainakin luolaan hyvin sopiva kaveri... näyttäisi siitä luonnettakin jo vähän löytyvän. Sininen ja vihreä poika ovat tasaväkisen rohkeita olleet toistaiseksi ja innokkaasti ensimmäisinä ovat tutkimassa uusia alueita. Ruskea Ruttunaama (maailman ihanimmat naamarutut ja jalkamakkarat) se nukkuu aina läjässä päälimmäisenä. Saas nähdä millaista karaktääriä se alkaa ilmentämään. On se ainakin syötävän ihanan näköinen.

Tytöissä on ihana söpöläinen violetti. Pikkuisen pienempi kuin muut tytöt ja myös vähän kevyemmän oloinen, aika reipas liikkuja tuntuisi olevan. Keltainen on oikea partanaama ja punainen on värinsä puolesta erilaisuudessaan aina esiinnouseva. Rakenteellisesti keltainen ja punainen ovat aika samanlaisia. Jänniä viikkoja meillä edessä, kun saadaan pikkumäykkyihin alkaa tutustelemaan! Saapas nähdä mimmoisia "pikkupetoja" meillä asuukaan. Edelleen pojissa on vapaana jokunen. Tällä hetkellä vaikuttavat hyviltä pennuilta!


OSN:n juhlasempalot

Huh ohi on koerupeamat ja juhlinnat. Mahtavaa oli taas olla koiraleireilemässä. Aivan kuin olisi taas herännyt talven jäljiltä! Viikkoon mahtui niin plussia kuin miinuksiakin. Heti torstaina oli ensimmäinen miinus, kun jäljenteon yhteydessä unohtui kännykkä auton katolle... se löytyi kyllä myöhemmin, mutta joku oli kehdannut ajaa sen päälle! Ei toiminut enää ei... Perjantaina heti toinen miinus plakkarissa, kun tuulinen ja aurinkoinen jäljestyskeli ei oikein sopinut meidän ilmavainuiselle huhhahhaihattelujäljestäjä Viiville vaan hukathan sieltä tuli kakkososuudelle (eli sivutuulessa). Ensimmäiseltä se oli kyllä jo palaamassa, mutta siltä kolmannelta sillä ei kyllä ollut aikomustakaan enää kääntyä. Mitälie ajatteli tekevänsä. Riistaa ei ollut haitolla muuten, mutta aika hienosti Viivi ilmaisi yhden vanhan puun hyppimällä sitä vasten... oisko ollu lintuja siinä... se verijälki sinne puuhun ei varmuudella ainakaan ollut kiivennyt. AVO0 siis sieltä.

Pikkuinen Minkulimankuli pääsi mätsäriin ja oli käyttislabukoiden seassa paras pentuluokassa. Hyvä Minttu! Pokaalikin tuli! Muutoin Mintun leirielämä oli lähinnä autossa olemista ja välillä muiden pentujen kanssa leikkimistä (Marge, Sylvi) ja kävi se toki vähän valloittamassa leireilijöitä. Uimassa Minttu kävi taas todistetusti ja pärskyttäen ui... Viivi osallistui toto-juoksuunkin ja taisi juosta hyvän ajan. Olisi nopeampi, jos ei siihen lähtöön tarvisi aina ottaa niitä balleriinahyppäyksiä.

Plussia sateli lauantaina, kun NOME:n piirinmestaruudessa Viivi hurautti tehden töitä VOI2:sen edestä. Hyvä fiilis jäi startista ja pikkuinen harmitus siitä missatusta markkeerauksesta. Ei Viivillä mitään ongelmaa muistamisessa ollut, mutta meni yli ja komeasti ja toi sitten sen korpin sieltä hakualueelta niin kuin muutkin. Ohjaukset (maa ja vesi) menivät kohtuu helposti. Toki Viivillä on parantamista siinä tyylikkyydessä edelleen ja markkeeraukset muisti ja suoraviivaiset (paitsi se yksi...), haussa Viivi oli jälleen hyvä, vaikka kuntopuoli ei olekaan vielä kohdillaan. Treeni-intoa jäi startin jälkeen ihan kivasti...

Toinen plussa lauantailta oli Viivin luonnetesti ja myös pienimuotoinen yllätyski ehkä. Alkuunsa Viivin saama pistemäärä 236 tuntuikin aika korkealta, mutta ei siellä itse osasuorituksissa mitään epäviivimäisyyksiä oikeasti ollutkaan. Kun onhan se Viivi rohkea, tasapainoinen, avoin ja vilkas... niin kuin flatin kuuluukin olla. Niin miksipä niitä pisteitä ei sitten tulisi isosti...

Tässäpä nämä pisteet sitten:

Toimintakyky +2 hyvä (voisi olla isompikin flatilla, mutta Viivi pimeässä huoneessa ei hirveän nopeasti lähtenyt kuitenkaan etsimään, vaikka touhusikin siellä)

Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (ei puolusta, eikä tarttekkaan)

Puolustushalu +1 Pieni (ei puolusta, pysyi kuitenkin edessä hyökkäyksessä, kunnes mies oli kohdalla)

Taisteluhalu +2 Kohtuullinen (taisteli hyvin ja käytti kroppaa ja hampaita, mutta irroitti välillä kepistä, voisi olla flatilla isompikin, muttei pakko)

Hermorakenne +2 Tasapainoinen (palautuu hyvin, ei stressannut, voisi olla isompikin vielä)

Tempperamentti +3 Vilkas (tämä oli siinä missä pitääkin, eli ei hössää ja huomaa kaiken tarvittavan)

Kovuus +3 Kohtuullisen kova (pieni yllätys, mutta eihän Viivi oikein mitään pelkää, on kuitenkin ohjaajalle pehmeä minusta... flatille sopii minusta myös +1 hieman pehmeä)

Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin (normi Viiviä)

Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma

Tuomarina olivat: Reijo Hynynen ja Jari Keinänen
Kuvat alla H.Mikkosen käsialaa


Taistelua


Kelkka

Hyökkäys

Seinässä

Osa Viivin luonnetestistä tallentui videolle, kiitos Maisa! Sitä pääsee katsomaan tästä. Olisi kyllä kiva jos enempi flatteja luonnetestattaisiin. Voisi vähän katsoa miten vaikkapa NOME-koe menestys korreloi luonnetestitulokseen tai noutokoulutettavuuteen (mikä sanahirviö...) Lauantai-iltaan mahtui vieläpä SNJ:n kunniamerkkien jakaminen. Minulle myönnettiin SNJ:n hopeinen ansiomerkki, mikä oli tietenkin myös ihan kiva juttu. Sunnuntai menikin sitten ihan AVO-luokkaa seuratessa ja pikkuisen talkoohommaillessa.

Muita viikonlopun tuloksentekijöitä (ja ne pieleen menneetkin) olivat Nalli (Zebulons Forever Dorado) ja Jarmo NOME AVO2 (missattu markkeeraus), Helmi (F.Villi-Viini) ja Kaisu NOME ALO0 (tehtävät suoritettu, mutta edelleen palautukset ei tule perille), Iita (F.Vivvi-Vilkastus) ja Raimo NOU0 (haku meni haaveiluksi) ja Topi (F. Vellu-Vermutti) ja Jossu PK-haku 232p ja HK1-koulari.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Uusi Filurilainen blogi

Vieläpä ainakin yksi bloggaaja mahtuu joukkoomme. Osoitteessa http://www.nalavaiski.blogspot.com/ vilistää Väiski eli F.Flipflop. Väiskin blogissa on tapetilla myös hoffi Nalan tekemiset.

Täällä meillä on "yritetty" valmistautua Pudasjärven koitokseen. Viivin pitäisi saada tulosta MEJÄ:stä, NOME:sta ja luonnetestistä. Yhtään jälkeä ei ole tehty... ja koiran perässä juoksija ei ole koiran kanssa mennyt narun kanssa metsässä sitten kuin viime vuoden keväänä kait viimeksi? Eiku kerran myös tänä keväänä pikkumatkan. Mutta kunnolla siis vuosi sitten. Ja NOME... öö. Meniskö vanhalla muistilla :D No jotain pientä on yritetty touhuta. Ja arvatkaapa kuka UNOHTI ilmoittautua siihen BH-kokeeseen. Jepjep..

Helmin (F.Villi-Viini) riistaongelmaan kävin myös tutustumassa ja jälleen todettiin, että ongelma on lähinnä yhteistyössä ja osin rutiininkin puutteessa. Eli töitätöitä Kaisulle ja Helmille. Helmi, kun noutaa ihan normaalisti ja palauttaakin riistaa, kun astetta "nöyrempi" työskentelyvaihde saadaan päälle ja koira tekemään ohjaajalle töitä, eikä humputtelemaan.

maanantai 30. toukokuuta 2011

Topi pelastusjäljellä ja pentuja sateessa

Voi että meidän hieno ja taitava Topi-poika (F.Vellu-Vermutti) suoritti pelastuskoirien jälkikokeen hyväksytysti! Kaikki kepit nousi ja ukkokin löytyi. Paljon onnea Johanna ja Topi! Koekausi on alkanut varsin näppärästi!

Helmillä (F.Villi-Viini) taas oli huonompi päivä, kun NOME-kokeesta paukahti ALO0. Helmi oli suorittanut tehtävät, mutta riistankäsittelyssä oli ollut niin paljon puutteita (palautukset), että ei tulosta.

Oululaisten F-jengi taas kokoontui lauantaina vesisateessa (ei paljon haitannut) ja pääsivät temuamaan. Mukana menossa vilisteli Minttu, Marge, Vilma ja Nemo. Kaikki pääsivät rannassa lutraamisen ja telmimisen lisäksi vähän touhuilemaankin. Varista tutkittiin ja ihanan kiinnostuneita olivat kaikki. Nemo (ja Minttu) jopa nappasi samantein vaakun suuhunsa! Luoksetuloa harjoiteltiin ja ei ollut kenelläkään siinä ongelmaa. Tehtiin vielä laahausjälki verisellä sorkalla kaikille. Nemo oli ihan PRO ja huomaa että jälkiä on tehty. Vilma oli todella innoissaan ja jäljesti mahtavasti. Margea vähän hirvitti, mutta hiljaa hyvää tulee ja itsenäisesti pääsi kaadolle. Mintulla taas alkoi olemaan jo hieman Viivimäinen tyyli eli ilmavainua ja vauhtia. Kaikki vaikuttivat lupaavilta niin riistan kuin jälkienkin suhteen. Ihania pentuja ovat! Mammakoira Viivikin teki muutaman vesiohjauksen (helpohkon) ja hyvin se edelleen tekee...

Äffien terveysasioita

Foxilla on todettu sivuääni rokotusten yhteydessä ja sen johdosta tehty sydämen ultraäänitutkimus. Tutkimuksessa todettiin 2mm reikä eteisten väliseinässä. Tutkimuksen tehneen eläinlääkärin mukaan (Torkel Falk, Helsingborg) kyseessä on todennäköisesti usean geenin yhteisvaikutuksesta aiheutunut synnynnäinen vika, joka ei normaaliolosuhteissa todennäköisesti tule vaikuttamaan Foxin elämään millään tavalla. Kyseessä voi olla myös sikiöajalla ulkoisesta tekijästä aiheutunut synnynnäinen muutos. Vika on harvinainen. Muut pennut jotka on kuunneltu ovat olleet normaaleja. Foxin jalostuskoiran ura tökkäsi alkuunsa, joten se vaihtoi kotia Marien luokse, jossa se harrastaa ainakin tokoilua ja noutohommia.

Foxi ja "isosisko" Avanza, kuva Marie Blomqvist

lauantai 28. toukokuuta 2011

Hevosurheilua

...harrastaa meillä Viivi! Ensin sykkelillä reipasta ravia mummulasta tallille ja takaisin ja siinä välissä maastolenkki hevosten tahdissa. Aika sporttista. Näin se kunnon kohotus käy omistajalle mukavimmin.

Meillä on vanha suomenhevosruuna Lento-Ville. Ville on siinä 25-vee vehreässä iässä. Villehän kyllä on ikinuorenoloinen ja näköinen, mutta ei se ori enää ole! Kuitenkin hänhän ei sitä aina muista (ehkä vanhuusiän dementia??). Tallille on tullut sh-ori Hoppunen ja onkin komia ja ISO poika. Siinä se Hoppunen komiasti esitteli ravia ratsastuskentällä, kun Villeä taluteltiin harjattavaksi ja satuloitavaksi. Jopas otti Villeä pannuun tuommoinen elvistely. Komeat hirnunnat, päänheittelyt ja tepastelut sai Hoppunen Villeltä. Jospas tuo oripoika nyt älyäisi häipyä Villen reviiriltä! Mekastus jatkui toki tallissakin vielä. Onneksi oli yleisöä tallilla riittävästi meidän pikkuisen seniilille pikkuruunalle, että tuli kaikille selväksi kuka se kingi oikein on.

Meidän toinen kopukka, hieman nuorempi Pohjois-Ruotsin kylmäverinen Luppiopojken, ei onneksi oriille korvaansa lotkauta. Luppana nyt on muutenkin niin kiltti ja luttunen. Maastoilu sujui pojilta (ja Viiviltä) näpäkkäästi. Ville unohti ehkä että kilpailu-urakin on ohitse, eikä tartteis sieltä Lupin takaa ohi yrittää. Ehkä se on tämä kevät... ihan oli mahdottomana Ville. Juoksentelun jälkeen maistui vedessä kahlailu pojille... Villen kanssa tosin pitää olla tarkkana, ettei kahlailu muutu uintireissuksi (kokemusta on). Sinällänsä tällä kertaa olin tyytyväinen, että istuskelin ison turvallisen Luppanan selässä tämän reissun ajan.

Meillä on tallilla yksi aivan ihana uusikin tulokas... pitää toivoa ettei se tuo vauvakuume itselle vain pääse iskemään.. pikkuori nyt vaan on aika ihana.

Tyytyväisestiruuna-Luppana



Wannabeeori-Ville

Oikeastiori-Hoppunen

Pikkuori mammansa kanssa

torstai 26. toukokuuta 2011

Tästä se lähtee...

Minä poika pistän töppöstä toisen eteen ensimmäisenä!
Pois edestä risut ja ne kävyt, minä olen tulossa.....

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Julmianomejuonia juonimaanko?

Viivi on parantanut NOME-treeneissä otettaan ilmeisen ohjaajaystävällisempään suuntaan. Parit treenit on tällä hetkellä jo mennyt hyvin "kuulolla". Missä vika..? Auttavatko maksapalat? Oliko oikea liikku ottaa käyttöön Tahvo-Sedän perintöpilli? Onko se vanhistunut ja viisastunut (tuskin..)?

Eli eipä oo tarttenu lenkkareita kuluttaa ja ei tinnitä pillinäänet kopassa. Kuitenkin juonailee jotain :D Tähänhän ei uskota, eikä luoteta... suunnittelemme pirullisempia treenejä. On se kumma, jos koira uskoo ensimmäistä vislausta, eikä jää edes yhtää inttämään. Ainut miinus on Viivin normaalia huonompi fyysinen kunto. Siihenkin on yksi korjaus yritetty jo oikeaan suuntaan ottaa, kun taipparitreenien jälkeen hurautettiin vähän uittaen veneellä. Mutta vaatii kyllä nyt kuntoilua (eipä haittais omallekaan kohdalle). Ei kuitenkaan huippukuntoon ehditä piirinmestaruuksiin... toivotaan että jos korvat on kyydissä, niin ei piiputtaisi kunnosta sitten kiinni.

Minttukin on joo, ollut kyydissä veneessä, mutustanut lokkia, tehnyt jonkun pentunoudon ja öö... no ainakin uinut :) Kouluttajan koirana ja äitinsä vanavedessä tullen Minttu on ollut paljon mukana kaikkialla, mutta enimmäkseen nukkunut autossa. Ehkä se on hyvä.. oppiipahan odottelemaan.

Näin meillä äidit.. ja tyttäret. Kuvat jälleen H.Mikkosen käsialaa :)

maanantai 23. toukokuuta 2011

Valo tuli!

Ensimmäinen Iitun pennuista aukaisi silmänsä eilen! Kaverit saivat myös omat pantansa. Poikien väreinä ovat tällä kertaa sininen, vihreä, musta ja ruskea, tytöt ovat punainen, keltainen ja violetti. Olisin halunnut vaaleanpunaisen, mutta ei annettu laittaa! Maailmaa lähti siis katselemaan ekana vihreä poika. Pennut kasvavat hyvin. Lähtöpainot on tuplattu.

Jälkiä

No nyt on urakalla jälkeilty. Ei ollut Viivi niin hyvä kuin antoi reeneissä ymmärtää. Muhoksen MEJÄ-kokeessa kaksi hukkaa 2. osuudelle. En tiedä hukkasiko Viivi varsinaisesti jälkeä, mutta tuulisella kelillä harhailee niin kaukana. Milläs sitä nokkaa saataisiin lähemmäs sitä maata? Lämpöisessä kelissä meinasi kuntokin kopukalta loppua. Tiedossa toki on ollut, ettei Viivi vielä ole fyysisesti entisessä iskussaan. Tulos siis AVO3 jollain pisteillä tuskin hääveillä. Oisko jotain positiivista... merkkaa hyvin makaukset ja kaadon. Jälkitreenit jatkuvat ehkäpä emäntä ohjaksissa tällä kertaa, sillä Pudiksen koe on arkipäivänä ja eipä pääse oikea kuski mukaan. Samaisessa kokeessa starttasi Viivin tyttö Helmi (F.Villi-Viini) joka lopetti työskentelyn 1.osuuden jälkeen. Ensi kerralla sitten maaliin saakka.

Onneksemme tässä suvussa yksi koira tänäkin viikonloppuna piristää kummasti päivää. Nimittäin Viivin poika Topi (F.Vellu-Vermutti) jäljesti PK-jäljeltä 268,2 pistettä (maasto 145, esineet 30 ja tottis 93) ja JK1:sen. Ansaitut onnittelut!

Mutta osaahan ne pienemmätkin. Minttu kävi perjantaina treffaamassa Vilmaa ja Nemoa (ihania ovat!). Pikku kävelylenkin ja vedessä lutraamisen jälkeen tehtiin Mintulle ja Vilmalle lyhyt verijälki. Vilma oli hyvin innoissaan veren hajusta, mutta ei oikein tiennyt mitä ihmettä sille tekisi! Minttu meni jälkeä melko hyvin noin niin kuin toiseksi verijäljeksi. Nemolle ei nyt tehty, sillä Nemo on tehnyt jälkiharjoituksia ihan omalla porukallakin. Nemokin kyllä pääsi kantelemaan sorsan siipeä ja oli ihan yhtä innoissaan siitä kuin Vilmakin. Kyllä näistä ihan noutajia tulee! Mintulle oli tarkoitus tehdä jälki vielä sunnuntainakin, mutta se jäi, kun mökillä reuhaaminen terriköiden kanssa väsytti pikkulikan ja jälkifiilikset meni, kun pihalle luikerrellut kyy pääsi puremaan Marttaa ja Lyytiä. Onneksi ei isompia seuraamuksia kuin huonoa oloa tytöille tullut. Onni onnettomuudessa, että Minttu oli juuri silloin päikkäreillä mökissä. Hitsi että inhoankin käärmeitä!

torstai 19. toukokuuta 2011

Mintun elämätä vol 3.

Pikku-Minttu se jatkaa koiraksi opiskelua. Mitään erikoista ei ole hommattu asian suhteen, mutta ihan tavallisia pentujuttuja vaan. Minttu on paljon leikkinyt Sylvin kanssa ja aivan tytöillä yhteispeli sujuu, välillä rauhallisemmin ja välillä hieman äänekkäämmin. Minttu on leikkinyt ajankuluksi myös Lempin ja Viivin kanssa. Hennan Oodiin ja Unniinkin Minttu on vähän tutustunut, mutta ei ne leikkiny sen kanssa ollenkaan!!! Ajatella!

Kontaktiharjoituksia on tehty... öö... no ainakin kerran (suutarin lapsilla ei ole kenkiä..). Ja hyvin se kontakti sieltä tulee. Ruokakupille on tehty "eteenlähetyksiä" ja malttiharjoituksia ja osaa se Minkkunen istua ja nätistikin odottaa ruokaa (joka kerta ei vain itse ehdi.. sillä illalla täällä meidän "laumassa" tapahtuu hyvin monenlaista).

Mintun sisäelämää on rajoitettu ihan niin kuin meidän isojenkin tyttöjen siten, että koirien aluetta on lähinnä eteinen, koirahuone, kodinhoitohuone ja piha-aitaus. Tämä ihan ensinnäkin Iitun ja pentujen rauhantakaamiseksi ja myös allekirjoittaneen hermojen säilyttämiseksi, siivouksen helpottamiseksi (rapaiset koirat omaan huoneeseen kuivumaan) ja lapsen konttaustreenien tilan rauhoittamiseksi. Mutta eipä se tunnu Minttua haittaavan ja nätisti osaa aidan takanakin odotella. Pääseehän se olohuoneeseen aina treenaamaan sitten kahdestaan emännän kanssa kontaktiharjoituksia, damiasioita, tokoa ja naminetsintää. Ja niitä tärkeitä rapsutteluja!

Damiasiat ovat ihan pentunoutoasteella. Kunhan vähän tehdään lisää vielä niitä ja kontaktiharjoitteita pikkasen enemmän aloitetaan kait jossain vaiheessa ihan oikean luovutustekniikan opettelu. Varmaan tuossa öö.. neljän kuukauden iässä? tai sitten, kun Minttu osaa tulla sivulle.. milloin se sitten onkaan...

Namien etsimisessä Minttu on aika haka. On tehty sisällä ja myös ulkona. Makkarajäljessä on tapahtunut jokin niksahtaminen oikeaan suuntaan pikkukoiranaivoissa, sillä ehkä se yhdistää ne makupalat siihen jälkeen? Ehkä? Etenevyys on ainakin parempaa.

Ja yksi noutajanelämän tärkeitä virstanpylväitä on ylitetty. Minkku on käynyt uimassa. Se päätti oikaista veden kautta ja molskis siinähän olikin uimasyvyys. Ei haitannut pikkukoiraa. Hyvähyvä!

Tästä pennusta ei ole yhtään mitään tarkoitusta tehdä a) näyttelykoiraa (liekö onnistuisikaan) eikä b) agilitykoiraa. Mutta kuva-aiheet niihin liittyen. Seisotuskuva 12 viikkoisesta Minkusta ja ihana leikkiputki, josta Minttu hurahteli läpi montamontamontamonta kertaa, koska se oli kivaa (ja siitä sai namia).

Paljastuksia...

Olipas siis vielä yksi filurilaisten blogi eli Pikku-Vilma (F. Fay) esiintyy myös blogissa. Blogissa tapetilla siis Vilman pentuaikaa ja kisujen elämää.

Toinen ei niinkään paljastus eikä oikein edes uutinenkaan enään, on se että meidän Viivi se treenailee taas NOMEa. Ja miks just meidän reeneissä aina sataa??? Ensimmäiset omat reenilöiset ei ollu mikään hurraamenestys. Kun sehän on niin, että kyllähän Viivi kuuntelee pilliä ja pysähtyy ja ottaa suuntia. Mutta ihan maailman raivostuttavimmin hutiloiden. Eli keskittymistä haetaan ja myös pikkaisen napakampaa reagointia siihen pilliin! Ei silleen mitään kiirettä tai paniikkia tai ressiä tmv. Mutta kun se on ilmoitettu siihen piirinmestaruuteen, niin voishan se vähän häävimminkin mennä.

Meidän uudessa reenipaikassa nyt takana kahdet ohjausreenit ja myös toisella kertaa markkeerausta. Kierroksia oli eilen liikaa ja siitä oppineena ensin se lenkki, ensin markkeeraus ja ensin sitä kontaktia ja toisella kertaa vasta niiden jälkeen linjaa. Eilisiin paikkoihin ja nou roplem. Mutta saattoi siihen vaikuttaa myös se, että nokkoset pisteli meiän Viivin herkkiin käpälöisiin ja vauhti senkin myötä vähän rauhallisempi tänään. Tai ehkä se ei huomannu eilen kiihkoissaan niitä nokkosia..???

Ehkä pitää Viivin(kin) kanssa oikeasti panostaa siihen reenin valmisteluun koiran kanssa, että sais jo etukäteen kuuntelutaajuuden viritettyä. Plus ottaa lenkkikengät käyttöön... ja ei pelkästään pillireeneissä vaan Viivillä uupuu pentujen jälkeen ihan fyysistä kuntoakin.

MEJÄ menee kuulemma ok. Sehä nähään viikonloppuna onko se edelleen ok.

tiistai 17. toukokuuta 2011

Mainoksia

Filurilaisilla on useita blogeja. Helmin (F.Villi-Viini) blogissa voi seurata Helmin TOKO-, PK-, MEJÄ- ja NOME-treenejä. Siellä on juttua myös Helmin lihashuollosta, terveydestä ja Helmin Emännän tekemistä koiramaisista hankinnoista. Helmin sisko Iita (F.Vinha-Vanja) seikkailee myös omassa blogissaan. Iita bloggailee myös treeneistänsä TOKOa, NOMEa ja joskus agilityä ja syksyisin metsästystä. Blogissa seikkailee myös Sami-kissa.

Margen (Filurin Fink) emäntä Pipa kirjoittelee paljon TOKOmaisia juttuja, yleisesti koiran koulutuksesta ja paljon fiksuja ja filosoovisia ajatuksia koirista, kuten myös artikkeleista, julkaisuista ja tutkimuksista aiheeseen liittyen. Blogissa esiintyy myös Margen isot "siskot" Selma ja Hellevi. Margesta oli ihania uusia kuvia Hanna-Mari Laitalan kuvasivuilla. Margen sisko Foxi (F.Fox) asustelee Viivin synnyinkodissa länsinaapurissa. Foxin elämää pääsee kurkkimaan kennelin kotisivuilta. Sinne päivittyy ainakin tulokset ja silloin tällöin uusia kuvia.

Muita koiriemme sivustoja ovat Nallin (Zebulons Forever Dorado) omat kotisivut. Sinne ilmestyy joskus jokunen uusi kuva ja uusimmat tulokset. Myös ihanaisella Sylvillä (Munkhaven Almo Bulli) on blogi, jossa esiintyy lisäksi Kutvonen ja Rokke, sekä perheen lapset. Sylvin blogiin kirjaantuu Sylvin perheen elämää ja kuvia.

Tuhisijat

Kaikki 7 pikku Ärrää voivat hyvin. Painot on noususuhdanteessa ja muutenkin oli hauska huomata, että jo syntymäpainot pikkumäykyillä oli päälle 300g kaikilla. Ovatkin aika tasaisen kokoista joukkuetta. Tytöt ovat tässäkin pentueessa vähän isompia ja pojissa pari vähän pienempää ja myös lyhytrunkoisempaa tapausta. Päissä on eroja ja uskaltaisin veikata jo tässä vaiheessa kenelle tulee Iitun pää ja kuka perii Semin päätä. Värierot ovat vähäisiä, pojissa on pari aika tummaa riistanväristä, muutoin on tasaista riistanväriä. Tosin onhan meillä joukossa yksi blondi... punainen tytteli lihanvärisellä kirsulla.. liekö sitten punariista vaiko ihan punainen. Ihastuttava se kuitenkin on ja joukon suursyömäreitä :)

Ja ohessa se pakollinen pentupäivityskuva.


Kouluttautumista osa 2

Viime viikonlopulle oli suunniteltu, jos jonkinlaista WT-/NOME-aktiviteettiä, mutta... Meille tulikin juuri lauantaille niitä pikkumäyräkoiria. Niinpä jäi sitten välistä WT-kokeen katsojaelämys. Yksi "meidän" koirista oli siellä ollut kisaamassakin ja olisi ollut tosi kiva päästä katsomaan. Nalli (Zebulons Forever Dorado) oli avoimessa luokassa ja tällä kertaa jäi yksi dami tulematta ja tulos siis AVO0, mutta ihan kivat pisteet muilta rasteilta 16-0-13-14. Myös Suhosen Villen koulutus jäi siis lauantailta pois.

Sunnuntaina sitten päästiinkin mukaan em. Suhosen koulutukseen Viivin kanssa. Aiheena oli linjaharjoitukset hyödyntäen koiran näköaistia eli lippuja hyväksikäyttäen ja valmistavat käskyt linjalle ja markkeeraukselle. Uutta ajateltavaa sai hyvinkin tarpeeksi. Onhan se ihan järkeenkäypää, että koira etenee linjalla näkökyvyn pohjalta eli kiintopisteitä kohti kuin hajujen perusteella. Teimme WT- /A-koetyylistä markkeerausharjoitusta rivistä ja se varmasti nyt teki Viivillekin ihan hyvää. Pääsinpä tällä kertaa myös puuttumaan sen työskentelyyn hyödyntämällä edellisviikon Valkoisen koulutusta... eli sitä luoksetuloa noudon ollessa kesken. Muutoin Viivi oli ihan jees, tyypillisesti rauhallinen ja varma rivissä olija. Hieman heinän syöntiä tosin ilmeni ja teki se hyviä markkeerauksia. Tyytymätön olin siihen että sen keskittyminen tällä kertaa herpaantui motocrossien aiheuttaessa pientä häiriötä.

Minttukin oli mukana. Se pääsi Sylvin kanssa tutustumaan häkissä odottamiseen pellon reunassa, autossa nukkumiseen, puroon (pikku molskahdus sattui) ja treenitunnelmaankin, kun pääsi katselemaan isojen touhuja. Ja paljon ärinää purinaa kanssasisaren hyvässä seurassa!

Kuvassa Ville Suhosen koulutukseen osallistunutta pohjoisen flattiporukkaa.