perjantai 29. huhtikuuta 2011

Voihan Jippojen Jippo

Melkein unohtunut uutisoida Viivin pojan Jipon (F. Viski-Vihtorin) TOKO-tulos, sillä Jippohan on kirkastanut aikaisemman hopeansa tältä vuodelta kullaksi! 25.4 Jipolle siis AVO1-tulos pisteillä 178! Vähänkö ehkä ollaan ylpeitä :) Kyllä odotellaan Jipolta vielä tuleviakin TOKO-tuloksia, sillä varmasti on potkua vielä silläkin puolella pojjaalla. Jippo on muutenkin taitava, joten odotellaan me niitä tuloksia muistakin lajeista... :D

Jipposen mamma Viivi taas ei ole juurikaan tokoillut vielä tälle vuodelle(kaan). Meneekö tässä kohdin poika emästään ohitse siis? Mutta takapihalla oon testannu että istuu se seuraamisessa käskystä... tarkoittaako se että BH-kokeeseen voidaan mennä?

torstai 28. huhtikuuta 2011

Sylvin luona kylässä

Eilen kävimme kyläilemässä Sylvin kotona. Mukana olivat myös pikkulikat Minttuja Vilma. Likaiset pikkulikat, kun olivat niin varpusia juuri pestyn ja puunatun Sylvin rinnalla. Tytöt ei ollu alkuunsa oikein reiluja, kun leikkivät ensi alkuun vain kahdestaan, mutta kyllä se juttu alkoi sitten luistaan Sylvinkin kanssa. Pihalla riehkaamisen jälkeen tytöt pääsivät sisälle Sylvin residenssiin ottamaan iltaunoset. Nätisti tytöt olivat kylässä. Muutaman huomautuksen saivat lasten kanssa käyttäytymisestä (ei saa hyppiä) ja metelöinti portin takana loppui sekin lyhyeen kasvattajan murahduksen jälkeen. Sylvi oli ihanan suloinen. Illalla kotona pääsivät meidänkin tytöt suihkuun ja manikyyriin. Ihanan puhtaat turkit ehdittiin tosin jo aamulla taas sotkea, kun meidän isot tytöt (!!!) Viivi ja Lempi ovat opastaneet heitä kuoppien kaivuussa. Olen yrittänyt sanoa ettei sellaisia ole kuin "maan alla työskenteleviä noutajia", mutta minkäs teet... Positiivista sinällään, että multaa ei ainakaan suuria määriä ole enään sisäisesti nautittu. Tänään lähtee Vilma omaan kotiinsa :) Ihanaa mutta ah niin haikeaa.

Ohessa "seisomakuva" Sylvistä. Oikeasti se seisoi hyvin juuri tuossa (ja vain tuossa) kuvassa.. ja kukas se juuri sillä hetkellä on kameran edessä. Aivan oikein... muuan Vilma :D


keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Samaan aikaan toisaalla...

eli kotona. Meiän Minttu ja meiän Vilma olivat keksineet tooooooosi kivan jutun. Eli mullan syömisen. Eikä mitenkään vähän syödä multaa, kun silleen ihan tosi paljon multaa... syödään... ei vain kaivella. Ja mitäs tästä saamme aikaiseksi.. juu ripulin. Pikku-tytöt (kulkevat myös nimellä Idiootit) ovat siis tämän päivän paastolla ja seurannan alla (etteivät syö multaa ja että juovat). Isot tytöt eivät ole paastolla... heillä ei ole ripulia.. he eivät syö multaa. Pentujen aitausta nyt pienennetty niin etteivät pääse ahmimaan kaivamiaan multia ja kiveykset on pesty. Kasvattajan elämän kohokohtia.

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Tervemenoa Foxi, Tervetuloa Sylvi

Kauas on pitkä matka tai oikeasti maailma on aika lähellä, kun lentelee. Päiväreissu Köpikseen sujui vähän alkuunsa kankeasti, kun aamun eka lento olikin peruttu ja matkaan päästiin Foxin kanssa vasta paria tuntia myöhemmin. Foxi ei suoranaisesti arvostanut laukkuun sullomista, mutta pysyihän se sitten sielä ja ihan ok meidän matka meni. Foxi ei onneksi pitänyt mitään hirveää konserttia ja oli reipas tyttö koko matkan ajan. Mamma-Gisela kaappasi uuden koiransa heti lentokentältä mukaansa.

Vaihdossa tuli sitten Sylvi eli Munkhaven Almo Bulli. Hans Jorgenin ihanan Alman pentu, jonka toivon tuovan vähän uuttakin verta Suomeen. Alman olen nähnyt flattien pohjoismaiden mestaruudessa ja olin silloin aika vakuuttunut sen tavasta työskennellä ja ihastus Almaan on jatkunut. Yhteistyö Hansin ja Susannen kanssa on sujunut hyvin ja Sylvi ihanine luppakorvineen tuotiin minulle lentokentälle. Sylvin kasvattajien kanssa ehdittiin hyvin siinä koirista jutustella ja sain tavata pentujen emää Almaa, sekä heille itselleen jäävää Lyra-pentua.

Sylvi oli jo pitkästä automatkasta ja kuumuudesta väsynyt valmiiksi, mutta heilutteli iloisesti häntää ja tutkiskeli maailmaa. Pikatutustumisen perusteella Sylvi on reipas, melko rohkea pentu, jolla on isot korvat ja se tykkää pureskella paljon eli ihan normipentu. Sen sullominen laukkuun oli asteen verran helpompaa ja se myös otti siinä kiitettävästi nokosia. Muutoin lentokentällä aika meni Sylvillä inva-vessassa pennun pissitysreissuilla ja aulassa jotain pureskellen. Koneessa sekin oli kiitettävän hiljainen pientä alkuvikinää lukuunottamatta. Ja illalla Sylvi meni Katjan luo uuteen kotiin. Ja minä pojan luo omaan kotiin. Kyllä äiteillä vaan ehtii yhden päivän aikana jo tulla ikävä. Niin se vain on.

Pääsiäispuuhia

Niin lähti mennä torstaina suureen maailmaan kolme pestyä ja puunattua Viivin pittusta. Mukaan pakattiin hihnat, damit ja pillit ja läjä hoito-ohjeita ja evästä, sekä ne onnentoivotukset (ja Viiviltä vähän mammaa evääksi). Kauas matkustajat saivat mukaansa vähän varista ja lokkia myös. Nemo jäi kuitenkin onneksi tähän lähelle Heikkilän perheen koiraksi ja kuulemma hyvin on lähtenyt sujumaan! Vähän kauemmaksi Merjan koiraksi lähti Merlin. Merlin on ollut uudessa kodissaan hyvin vakuuttava. Sehän on Merlin hyvin reipas ja rohkea pikkuflatti! Sitä ei käy kieltäminen. Marge (Vinkki-Marge) on Pipalla eli tutulla ihmisellä, mikä on ihanaa :) Marge on käynytkin jo parikin kertaa näytillä poismuuttonsa jälkeen ja hyvä niin. Marge on myös ollut reippaana ja ihanana, niin kuin hän tietenkin onkin!

Kotia jäi vielä Mintun lisäksi arkea sulostuttamaan Foxi ja Vilma, ettei ihan hiljaista täälläkään viel ole. Pentusten kanssa tehtiin pyhien aikana monenlaista pikkujuttua. Ensimmäisenä suunnattiin katselemaan joen jäätilannetta remmilenkille... Aivan.. ja se oli juuri sitä miltä kuulostaakin eli kerrassaan kamala idea :D Kolme pentua yhtäaikaa totuttelemassa remmiin. huhhahhei. Mutta kulkihan ne tytsyt siinä hihnassakin... välillä. Vilma oli oikeastaan ainut joka laittoi jarrut ihan suttiin, että en muuten tule. Vähän matkaa kun kantoi niin jatkuihan se matka siitä sitten Vilmallakin. Kyllä meidän sitten täytyi päästää pentuset juoksemaan ihan ilman hihnaakin välillä. Eikä tuo nyt pitkä matka ollut... ehkä 400 metriä :D Mutta siinä ehti jo tutustua muunmuassa siihen vesielementtiin. Vilmakin... työnsi fiksuna tyttönä päänsä ei kerran.. vaan kahdesti umpisukkeluksiin pinnan alle. Minttu meni harteita myöten ojassa, että todettakoon että vesi ei tyttöjä ainakaan pelota :)

Lauantaina päivän "pentuohjelmaan" kuului metsäretki ja mamma-Viivin työskentelyn seuraamista tennispalloilla tehdyllä lähihakualueella. Ja teki ne penteleet itekki lähihakua ruokanappuloilla. Rohkeutta riittää maastoonkin. Foxi piti kutsua luokse jo melko kaaaaaaauuukaa.

Sunnuntaina tehtiin sitten jo Viiville jälkeä. Hyvin pyyhkii Viivin MEJÄ-reenit tällä hetkellä. Ilmoa kokeisiin..? Ja pennut pääsi seuraamaan (myös Marge) äiti-Viivin lyhyen verijäljen ajoa. Jännää oli ja sorkkakin oli varsin mielenkiintoinen. Jälleen vesielementtiä tutkittiin vähän jäiden seassa ja tassut kastui kaikilla, jossei jopa vähän enemmänki.. Enemmän piti toki riehkata siskosten mettän puolella, jottei tule kylmä. Vipukalle tosiaan se varsinainen jälkiharjoituskin vielä. Ja hyvin kulkee jälkien ajot. Jäljen vetäjä tosin EI arvostanut vastaan tullutta kyyrääkmettä! Hyi yökyökyök! Onneksi ei ollu koira mukana! Ja kortisonit alkoi taas kulkea takin taskussa mukana.

Maanantai menikin Foxin matkaa valmistellessa. Siinä riitti puuhaa yön puolelle, kun päivä meni kesäkeleistä nauttiessa pihalla.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Kasvattamisen hankaluutta

On pentujen antaminen uusiin koteihin. Kun melkein kuin lasta saattaisi matkaan. Onhan nyt tuttua peittoa mukana ja matkaevästä ja kaikki tarpeellinen. Vielä tuosta vähän varista ja lokkia takakonttiin. Koiramammalta vähän maitoa vielä (hölmö Viivi vieläki imettää) ja heiheit pitkäkorva Väiskille. Nimikin sitten kuulemma tuli kun kotimatkalle olivat päässeet. Väiski on hyvä nimi :) On kyllä jo ikävä. Raakaa antaa ne pois kottoo :D Tiedoksi kaikille meidän kasvattien omistajalle, että AINA sen saa tuoda takaisin..

No Väiski meni Joensuuhun Tiian perheeseen koiraksi ja hyvä koti siellä hällä on. Mutta me täällä Kiimingissä keksittiin sitten vähän ikävän harhautusta, ettei heti kurvattu perään kaappaamaan pentua takaisin. Viivin kanssa mejäilemään! Yksi lyhyt toista vuorokautta vanhennettu jälki, jonka Viivi meni JP:n kanssa hyvin ja sitten yksi pidempi tuoreempi jälki, joka meni myös hyvin. Ohjastaja kehui, että olisi koira tauon aikana vähän kehittynyt.. tiiä sitten. Vähän töitä tarttetaan lähdön "vakauttamiseksi" ja sen saamiseksi varmemmaksi ja kaatotyöskentelyä vakaammaksi. Toki Viivin kanssa tarttetaan suoritusvarmuutta, mutta nyt se oli hyvä. Toki kelikin oli Viiville älyhyvä ja sopiva.

Pyöreä mäyräkoira Iitu ajoi myös mielenvirkistykseksi pikkujäljen ja hyvin jaksoi ja kivaa oli. Ja on se Viivi tehny tälle vuodelle yhden markkeerausnoudonki. Tuohon takapihan jatkeena olevalle kyntöpellolle. Tuli se dami sieltä takaisin ihan kunnialla.

Penteleet (pennelit ;) sitten. Pääsivät metsään tänäänkin (samoin kuin eilenkin). Ja oli siellä sitä ihasteltavaa, maisteltavaa ja tutkittavaa edelleen. Leikkikin siellä sujui. Tuppaavat vain erkanemaan sen verta kauan, että kahdet silmäparit pitää olla kyllä mukana. Hyvin ne tulee kutsuttaessa takaisinpäin myönnettäköön se. Nappuloita saivat etsiä maasta nenän käyttöharjoituksena metsässä. Isi Paavokin nähtiin, mutta Paavoa ei pennut paljon kiinnostanut ja pentuja isi lähinnä hirvitti siinä riekkuessaan.

Viivi ja Lempsu ovat aloittaneet kuntokaudenkin. Pyörät ovat siis pyörineet. Tytöt käy siis juoksemassa ja isäntä polkee fillaria. Viivillä on kunnossa kohentamista, mutta asenne kohdallaan. Lempsuki lönköttää mukana (pakkokun on ;).


Ylihuomenna sitten lähtee pääjoukko pennuista. Hui kauhiaa, jos pidänki niitä vielä viikon.. ;)

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Reenikauden aloitus

No päästiinhän sitä jo jotaki tekemään. Tai no.. joku muu teki.. en minä. Tai jos se penneleiden (penteleiden) ts. pentujen jälkisöherrys käy reenaamikseksi :P Mutta ehkä se oli enemmänkin metsään tutustelua. Ainakin niillä oli kivaa! Rohkeasti ne uudessa ympäristössä liikkuu. Siellä meni seittemän pentua levällään kuin jokisen eväät. Eikä ne sitä verta ainakaan arastelleet (jos sen siis huomasivat). Useampikin pentu innolla söi veretyksen alkukohtaa. Erityisesti Fox ja Merlin tutkivat paikan tooooosi tarkkaan. Ne myös menivät sitä jälkeä pitkin... Muilla ja myös niillä oli vähän muutakin tutkittavaa. Niinku käpy.. enpä oo ennen nähny, kah oksa.. enpä oo ennen nähny.. toinen pentu.. oon nähny mutta purraan sitä siltiki... jonku jalka.. nähty.. sammalta.. selvästi jotain syötävää. Lumipläntit oli pennuista erityisen kivoja kanssa :D Kaikki tykkäs myös siitä hirvensorkasta. Varsinkin kun Pipa loikki sen kanssa pentuja karkuun (pimeen näköstä hommaa). Nii se reeni.. Viivi nouti sorkan JP:lle. Ei muuta raportoitavaa.

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Reeni- ja kilpailukausi 2011...

Koska Minttu on liian pieni, Iitu on kantavana ja Lempi on Lempi, niin saa Viivi taas tuta nahkoissaan emäntänsä heräävään reeni- ja koeinnostuksen. Pitää ruveta reenaan! Lajilla ei niin väliä, kunhan reenataan, mammalomat loppui jo!

Nyt on uusia dameja ja kanipalloja ja hihnoja ja pillejä (epäilemättä tämä on sitten paremmin toimiva kuin ne edelliset?) ja jopa kettinkikaulain millä pelata. Emännälläkin on vähän uutta varustetta ainakin mintunvihreä fleecetakki (huomaammeko tässä uuden teeman?). Joten ei jää tämä välineurheilu välineistä kiinni.

Nomenomenome.. se noutajien kuninkuuslaji (vai onko se nykyään se a-koe? ja jos nii nii sit me pelataan B-liigaa) on jälleen mielen päällä. Yritetäänkö Viivillä jotain uutta? jotain vanhaa? vai mennäänkö entisillä ja reenataan vain emäntä ohjauskuntoon ja -fiilikseen (tahon niillä kanipalloilla tehä :D). Koira oikeastaan osaa jo... ja lajissa vaaditaan ohjaajalta aika paljon, joten siinä suhteessa vois ite edelleen petrata. Viivin koekaudelle suunnitellaan... öö, jos nyt ne piirinmestaruudet näin alkuunsa, niissä näkis missä mennään ja flattimestaruus? (no ehkä). Oulussa ois WT kohta, muttemmää oikeen tiiä. Ohjaajaa meinaa vähän liikaa hirvittää. Ärsyttää, kun siinä ei voi silleen yhtään sössiä!

Sitten MEJÄ.. sehän oli viime vuonna isännän ja Viivin juttu sattuneesta syystä. Jatkuu tilanne entisellään? Kuka narun päässä nähdään. Saadaanko Viivi koekuntoon ja suoritusvarmuus kohdalleen? Mikä on uusi strategia? Tuleeko uutta strategiaa vai pelittääkö vanha? En tiiä, mutta verta on sulamassa :D

Tokotukset sitten. Vaikka uhoa on ollut, niin eipä oo Viivi ite keksiny miten ne voittajaluokan liikkeet tehdään. Pitäskö opettaa? Antasko olla? Viihtiskö sen TK2-tunnarin verran tehä, jos menis vielä avoon? Paha sanua, mutta kettinkikaulain on ostettu. Se ei voi tarkoittaa muuta kuin sitä, että saattaa sillä Viivillä olla edessä se BH-koe! Hurjaa.. en muista mitä siihen kuuluu. Jotain seuraamista vissiin ainakin :D Sekataan netistä jossain vaiheessa. Viimestään sitten ku päästään johonki kokeeseen. Entä luonnetesti? Kettinki ois valmiina... onhan se vanha jo semmosiin, mutta enivei on se mahdollista.

Asettaisko sitä jotain tavoitteita tälle kaudelle sitten? Jos ois vaikka näin: NOMEsta tulos, MEJÄstä ykkönen, se BH läpi ja näytelmään osallistuminen. Tämä siis Viivin osalta. Viiville ei ny oo niin väliä, kun ei sen välttämättä tarvi mitään tuloksia saada enää, vanaha akka jo on :D On niillä muillaki niitä tavoitteita. Minttu opettelee olemaan koira. Iitu tekasee lauman verran pikkumäykkyjä ja lähtee sitten reeni- ja koerumpaan toivon mukaan mukaan. Hälle niitä VERI-tuloksia, MEJÄ-tuloksia ja LUME-tuloksia, näistä toivon mukaan ykkösiä ja samoin NÄY-tuloksia, jotka sais olla vähintään niitä erejä. Lempu sitten.. jaa-ah.. jospa se oppis ottamaan ne yöjäljet ja jos sitten kokeisiin??? Tuleepas kyllä jännittävä kausi. Ja sitten on lisäksi vielä se metsästyskausi..

Laiskanpulskeita on nuo meidän koirat.. kyllä se muuttuu ku reenien lisäksi alkaa tämä kuntokausi :D Seki o väline laji, pyörään on laitettu juoksutusteline. Lenkkareita ei kehtaa uusia.. mennään viime vuotisilla. Kuntokauden aloittanee ekana varmaan Viivi ja Lempsu.... ja isäntä. Se tuo Mäykky ainakin keskittynee penneleiden hautomiseen..


Enempi ja enempi näyttää siltä, että on vähintäänki eläinrääkkäystä tuo mäyräkoiran kantavana pitäminen. Ainakin niin Iitu koettaa väittää... ja sen hyvittämiseksi Iitu vaatii vähintäänkin sohvapaikkaa, vilttiä päälle tai badenbaden ja aurinkoa ja paljon enemmän ruokaa.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Pentutarkastukset ja ultrailua

Eläinlääkäri kävi tänään tarkistamassa ja siruttamassa pennut. Pennuissa ei ollut mitään huomautettavaa! Ainoastaan Vinkki sai maininnan millin yläpurennasta, josta emme ole huolissamme, sillä noin pieni ero korjaantuu pennun varttuessa. Kuunneltu on siis pumput ja keuhkot ja tunnusteltu raajat ja navat ja pallit. Pojilla jopa kaikilla tuntuu kivekset. Kaikilla on sirut ja Fox sai myös passinsa maasta muuttoa varten. Nyt vain venataan ne rekkarit sieltä liitosta. Uudet seisoma- ja pääkuvatkin ovat pentujen galleriaan laitettu.


Mäyräkoira... niin kuin on jo todettu pyöristymisestä johtuen, niin tukevasti kantavana ollaan. Ultrassa nähtiin kuusi sikiötä. Laitetaas taas tulosveto asiasta. Veikkaan kahdeksaa pentua ja sukupuolijakaumaa 3u+5n.

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Muistin tueksi

Pikkuisen siis muistiin, mitä ajatuksia pentujen luonteista on tullut mietittyä ja mitä testeissä todettiin. Lauantaina testattiin pentuja tuossa pikkuisessa ulkovarastossa. Pojat aloittivat testin ja tytöt olivat sitten jo niin väsyneitä ja kylmissään, että nuokkuivat testin aikana. Lauantai-iltana katseltiin vielä varista ja sunnuntaina jatkettiin testailua tallilla hevoskarsinassa ja heinäladossa, sekä ylipäätään uudessa ulkoilmaympäristössä. Osa pennuista tutusteli jänikseen ja lokkiakin pennuille on näytetty. Pentuja on leikitetty ja kaikki pennut innostumat repimään lelua ja myös kantelevat tavaroita. Kaikki pennut ovat avoimia ja reippaita, eikä rohkeudessa ole isoja eroja. Kaikki ovat jossain määrin kiinnostuneita riistasta. Kukaan ei reagoi voimakkaasti ääniin. Koiriin pennut suhtautuvat rohkeasti.

Merlin ilmentää tyypillistä flattiluonnetta, se on pentuna rohkea, vilkas, iloinen, pikkuisen touhottaja ja ilmentää rotuaan iloisella hännänheilutuksella. Se on rohkea ja menee vähän suunapäänä joka paikkaan. Se suhtautuu ihmisiin flattimaisen ystävällisesti ja innokkaasti. Se on muiden pentujen kanssa leikkisä ja toisinaan päällepäsmäri. Merlin tutustuu innokkaasti riistaan ja tarttuu siihen hampaillaan, yrittää raahata ja mussuttaa. Se tutkii korkealla alustaansa. Merlin on kivannäköinen.

Flip on reipas ja rohkea pentu. Se ottaa hienosti kontaktia ihmisiin ja seuraa mielellään ihmisiä eri paikkoihin. Flip ei pienestä hätkähdä ja tutkii rohkeasti uusia ympäristöjä ja käyttää mielellään nenäänsä. Flip kiinnostuu riistasta, mutta ei ole ensimmäisenä tarttumassa siihen. Flip on Merliniä rauhallisempi. Myös Flip tutkii korkealla alustaansa.

Nemo on pojista rauhallisin kaveri. Sekin tutustuu uusiin ympäristöihin rohkeasti, mutta hieman hitaammin. Se tarttuu hanakaimmin pojista riistaan. Nemosta on ihanaa olla ihmisten sylissä. Se hakee pentueesta eniten ihmiskontaktia. Korkeista paikoista Nemo ei ollut hirveän innoissaan. Nemo on pojista ahnein. Nemo on komean näköinen poika ja myös pojista pienin.

Minttu on meidän myöhäisherännäinen. Pentueen pienin, joka nousi esiin tovereidensa seasta vasta viidennen viikon tienoilla. Minttu on vilkas, reipas ja rohkea. Se tutkii alustaansa korkealla. Se räyhää monesti jonkin toisen pennun päällä (varsinkin Vinkin kanssa). Minttu käyttää hyvin nenäänsä ja ottaa kivasti kontaktia. Silein turkki ja kivan näköinen. Metelöi oven takana.

Vilma on vilkas, reipas pentu, joka mielellään pomottaa muita. Se on hyvin itsevarma tutuissa paikoissa, mutta vieraassa ympäristössä se ei tunne oloaan niin kotoisaksi, mutta tutkii kuitenkin uusia ympäristöjä rohkeasti vaikkakin hitaasti. Se ei ole innostunut olemaan korkealla ainakaan testissä. Vilma on ensimmäisenä katsomassa, jos jossain möykätään. Se käyttää hyvin nenäänsä ja etsii sinnikkäästi piilotettua ruokaa. Se on myös ahnein tytöistä. Vilma hakeutuu ihmisseuraan, joko rapsuteltavaksi tai sitten puremaan varpaita. Komentaa haukkumalla. Isot korvat, saattaisi olla rakenteeltaan kiva.

Fox on melko kiltti tyttö. Se on reipas ja rohkea pentu, myös melko rauhallinen. Se ottaa kontaktia ja tuumailee toisinaan istuskellen. Fox kantelee paljon tavaroita ja tarttuu mielellään riistaan. Foxilla on nätti pää. Fox hermostuu testissä metelöimään, kun sitä pidetään selällään, muutoin se suhtautuu käsittelyyn rauhallisesti. Fox tutkii pöydän päällä alustaansa. Se noutaa ja palauttaa, kun sen kanssa kokeilee lelun noutamista.

Vinkki on itsenäinen ja ei ota niin paljoa kontaktia ja on kuriton (ei tule, kun kutsutaan). Se on tytöistä vilkkain ja menee yleensä itsekseen mitä erikoisimpiin paikkoihin, jos joku puuttuu porukasta, se on Vinkki ja jos joku ei tule sisälle, niin sekin on Vinkki. Se myös nukkuu usein yksin. Riistaan Vinkki tarttuu mielellään. Vinkki on rohkea tyttö. Se yrittää hypätä alas pöydältä. Se näyttää aika paljon samanlaiselta kuin Viivi pienenä (eli pörröiseltä ja isokorvaiselta... :D). Vinkki puree mielellään käsiä ja riepottaa leluja.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Hanki-NOME

Olin viime lauantaina tuomaroimassa OSN:n Hanki-NOME:ssa avointa ja voittajaluokkaa. Päivä sujui kollegan kanssa sujuvasti, kun toimitsijatkin olivat vanhoja konkareita. Hirveän hyviä koirat olivat! Tietenkin on niin, että lumikelillä tulee selvät polut tehtäville, mutta eroja saatiin silti koiriin. Avoimen luokan voitti Ollikaisen Teron labbisuros Elmo, joka teki hyvää työtä joka tehtävässä. Voittajaluokan voitti Kadeniuksen Jarmon kultsu-uros Rape (Viivin vanha kisakaveri), joka oli jälleen hyvä. Jampalla meni muutenkin putkeen, sillä hän voitti kolmella koirallaan joukkuekilpailun. Mukana joukkueessa oli Eve, josta olen ennenkin tykännyt.

Samaisissa pippaloissa alokasluokkaan osallistuivat Viivin lapsoset Helmi ja Topi. Molemmat olivat olleet hyvinä ja pärjäsivät hienosti. Helmikin oli pysynyt kuosissa ;) Hyvä Kaisu! Topin sijoitus oli 4/28 ja Helmin 7/28. Ei hullumpi kauden avaus! Kuvassa Viivi ja Topi. Miten niin samannäköiset ja kyllä me varmaan ollaan vielä siinä Dumbojen kisassa mukana näillä korvilla..

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Ne on siinä, Minttu ja muut.

Siis meiän Minttu. Lopultakin valinta oli hyvin selkeä juttu jo ennen kuin testejä alettiin tekemään, eikä testailut muuttanut näkemystä mitenkään (ei kenenkään pennun kohdalla, olivat semmosia ku ajattelinkin). Ja nimikin tuli, kun oli pentu valittu. Kaikkia hienoja nimejä mietittiin ja ehdoteltiin ja etsittiin, mutta Minttu näytti Mintulta ja ei se siitä muutu, joten Minttu se on. Passaa meiän tyttöjen linjaan.

Kaikenlaista testailua on siis harjoitettu. On viety vieraisiin paikkoihin, varastoon, hevostalliin, heinälatoon, nosteltu pakastimien ja pöytien päälle ja heinäkaukaloon, leikitetty, piilotelty ruokaa ja jäneksiä, esitelty lokkeja ja variksia (muttei siis kerralla kaikkia :D). Minttu on hyvin peruspentu, tavallinen ja hyvä, pikkuisempi se vähän on kuin muut.

Muutkin pennut on nyt selvillä! Minttu (Fame) on siis violetti tyttö. Vinkki-Marge(?) (Fink) on punainen, Vilma? (Fay) on keltainen ja Oranssi on Fox. Pojat on vihreä Flipflop, sininen Merlin (Fellow) ja ruskea Nemo (Flame). Kertoilen vähän myöhemmin mitä testeissä pennuista todettiin ja mimmoisia ne minusta ovat pikkuflatteina. Sittenpä sen myöhemmin näkee mimmoisia ovat isoina flatteinä.

torstai 7. huhtikuuta 2011

Voi tätä valinnan vaikeutta :)

No ei oo helppoa. Just ku alkoi näyttää, että on pennun valinnan suhteen jo jollakin mallilla, niin saa lisää pohdittavaa :) Kyllä ne näyttää nuo pennut kasvaessaan omia vahvuuksiaan yhä enemmän. Tasaisia ovat. Tein pentusille ruuanpiilotusleikkiä ja nyt on niin, että se tuo keltainen tyttö etsi pisimpään ja sinnikkäimmin sitä ruokaa. Kaikki käytti nenäänsä kyllä hienosti, kun saivat jutun juonesta kiinni. Punainen tyttö on mainio itsenäinen touhuaja. Se se meinaa jäädä tuonne pihallekki hommaileen, kun muut jo tulee suosiolla sisälle. Ja huomattiinpa sekin, että pihalla tuo lumipenkka ei ole enää riittävä este pennuille, sillä viilettivät tänä aamuna kovaa vauhtia kohti suurta tuntematonta. Siinä tuli pennunkaitsijoille kiire..

Mutta nii-i.. päätäppä sitten näistä :D Saako pitää kaikki?

Mäykky on pyöreä. Että semmoinen tilanne :D Jos ei ole kantava niin sitten on kyllä todella läski.. Varastaa kyllä ihan törkeästi pentujen ruokaa, kun silmä välttää ja ei muuta tee ku makaa sohvalla. Koetetaan saada tälle epäilylle vahvistusta ensi viikolla.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Muistitakaumia

Nyt muistan miksi pennuista raskii luopua. Niistä on niin paljon TYÖTÄ. Siis siivoustyötä, perässä juoksutyötä, vastuullisen kasvattajan pennun käsittely- ja tutkimustyötä jne. En minä sitä sano että tämä jotenkin vastenmielistä olisi :) Mutta tositositosi paljon aikaa vievää.

Pentuja on siis tutkiskeltu ja yritetty yksitellenkin katsoa. Riistaa on näytetty variksen ja lokin muodossa ja kaikkia riista kiinnostaa. Uudestaan riistaa näytän luultavimmin viikonloppuna. Lauantaina kuvattiin pennut Hennan kanssa. Saatiin kaikista pää- ja seisomakuvat. Pentujen yhteistyöhalu vaihteli kuvaussessiossa ja nätiten taisi violetti ja sininen pentu poseerata (sopivat siis valokuvaajille :D ) ja kyllä ne niiden kuvatkin näin ollen ehkä parhaiten onnistuivat. Muilla oli enempi tai vähempi lisähaastetta paikallaan pysymisessä, seisomisessa tai kameraan päin katsomisessa. Keltainen pentu suorastaan on yrittänyt torpedoida muidenkin pentujen kuvausyrityksiä. Sillä kahdesti on pentu hyökännyt suoraan linssiin ja molemmilla kerroilla se on ollut keltainen tyttö. Se on suorasukaista toimintaa sillä... "minäminä.. elä kuvaa noita muita, ku kuvaa mua ku mää oon kaikista söpöin". Ja onhan se söpö.. mitä lutusin pörröpää ja söpöimmät murinat kun se "kurittaa" pentuetovereitaan.

Mäyräkoiran kärsivällisyys pentujen kanssa on pohjaton, vaikka ne puree sitä parrasta ja kaikkialta muualta. Lempsu yrittää suhteuttaa omaa kokoa ja voimaa ja leikkiä pentujen tasolla ja onnistuukin siinä. Viivikin leikkii pentujen kanssa ja leikkiä riittää siihen asti että Viivi sanoo että nyt riittää tai siihen asti, että joku yrittää vohkia extratissiä, koska siitä ei Viivi tykkää. Kyllähän se tissiä sen muutaman kerran päivässä on vielä antanut ja silloin ne seitsemän maidonhimoista naskalihammasta roikkuu sitten sen tisseissä.

Pennuilla on viralliset nimensä nyt kaikilla. Tytöt ovat: Fame, Fay, Fink, Fox ja pojat: Fellow, Flame ja Flipflop. Viikonloppuna on pentutestit ja ensiviikolla pitäisi siruttaa ja eläinlääkärinkin tarkistaa. Näemmä se luovutusaikakin lähenee koko ajan. Pakko laittaa tuo kuva, joka selittääkin sen miksi näistä taas ei raskisi luopua...


perjantai 1. huhtikuuta 2011

Pentuterroria

Pennut ovat kyllä osanneet ottaa yleisönsä. Vieraita on käyny ihastelemassa ja söpököitä öpököitä ovat pikkumustat olleet. Mutta... :D Sanomattakin selvää, että kaikista riiviöimmät harrastukset säästetään iltaan. Pennut ovat oppineet monenlaista. Lyhyt lista ohessa: Kirjahyllyn kirjojen pureminen, varpaiden pureminen, mattojen kääntäminen ympäri, kenkien (ja myös muiden tavaroiden) kantaminen/raahaaminen (selkeä merkki, että ovat mun koiria, Tahvon/Veeran muistaen), Aukustin sitterin valloittaminen ja siinä riehuminen, sanomalehtien lukeminen (kyllä se on alkanut... yhtäkkiä tuoreessa muistissa edelliset pennut), mäyräkoiran vetäminen parrasta/korvasta ja tottakait kiusaavat myös toisiaan. Mammakoiraa ei uskalleta kiusata, kun se sanoo että ei kannattais.

Ja juuri on tullut taas ilmi (melkein olikin ehtinyt unohtua), että koirien kasvattaminen on kutakuinkin sama asia kuin ura siivoojana... Mutta on näissä pennuissa taas niin huimia hyviä puolia. Aina välillä ruokapillitys menee täydellisesti ja seitsemän nälkäistä pentua juoksee huimaa vauhtia kupille eli asia tuntuu menevän jakeluun. Ja sitten ulkopissaharjoittelukin sujuu toisinaan mahtavasti, kun kaikki kipittää kiltisti pentuhuoneesta suoraan ulko-ovelle ja ulos ilman että välillä ei tule kuin korkeintaan pari pissaa ja joskus pennut saa jopa sisälle ihan vain kutsumalla niitä... Aina ei suju, mutta pääsääntöisesti koko ajan ollaan taitavampia. Ja tänään meni kaikki ihan nukkumaankin ilman yhen yhtäkään protestilaulua. Joku siellä on välillä sen pari minuuttia jaksanut kiljua. Tämä pentue on kyllä hiljaisempi kuin Viivin edelliset kakarat. Siihen olen syystäkin kyllä tyytyväinen. Meillä saa ihan koko yön nukkua kasvattajakin.

Oman pennun valinta on hankaloitunut entisestään, kun pennut tuovat koko ajan enemmän esiin omaa persoonaansa. Vaikea on arvottaa, että mikä ominaisuus menee minkäkin ominaisuuden ohi. Ehkä tässä joku käsitys alkaa olemaan siitä omastakin, vaikka kahden (ja välillä kolmen) vaiheilla yhä olen. Joka tytössä on omat hyvät puolensa. Pojissa on edelleen erot tällä hetkellä pienemmät, vaikka ovat nekin alkaneet erottumaan. Viikon päästä on pentujen testausta ja tottapa sekin vähän vielä vaikuttaa. Kokoa ja näköä on yritetty syynätä myös. Kaikilla on hyvän oloiset pentupurennat, päissä on jonkin verran eroa. Osa näyttäisi perivän Viivin päätä. Edellisessä pentueessa kutakuinkin kaikki näyttävät naamasta äidiltään, joten ihmekös tuo jos näissäkin emän näköä löytyy. Pojat ovat pentueen keskikokoisia, ruskea hieman pienempi kuin sininen ja ruskea. Tytöissä on isot tytsyt keltainen ja oranssi ja pikkulikat punainen ja violetti. Osa on pörröisempiä ja osa vähemmän pörröisiä. Eroja löytyy jonkin verran myös rakenteesta, vaikka onkin vaikea ennustaa miltä nämä isona näyttävät. Jos ovat joko emänsä tai isänsä mallisia tai jotain siltä väliltä niin tyytyväinen olen.

Tänään ei uusia kuvia.. huh ku en ole ehtinyt kuvata. Mutta alkuviikosta sitten taas niitäkin.