lauantai 26. maaliskuuta 2011

Pennut on söpöjä

Kun ne osaavat jo ottaa kunnolla yleisönsä. Lipsutettaan sormia, tömistellään hirmu "lujaa" töppöjalkoilla, mennään syliin nukkumaan, harjoitellaan vielä kömpelöä leikkimistä ja muristaan siskoille ja veljille. Söpöysnäytöksiä ovat järjestäneet kaikki pennut, mutta etunenässä ruskea poika, joka nukahti kirjaimellisesti eilen soppakulhon ääreen siis pää ihan moksahti ruokalautaselle ja siihen jäi poikanen nukkumaan. Myös keltainen tytteli, joka ahtasi itsensä ensimmäisenä lipaston alle tutkimusretkelle, perässä meni vihreä poika (muistankin edellisen pentueen "harrin" eli Topin, joka änkäsi itsensä aina uudestaan ja uudestaan portaiden ali, kun oli niin ihanan ahdasta). Ja sitten se meidän sininen poika, jolla on ehkä maailman ihanin pentuhännänheilutus ja muutenkin semmoinen hurmaava flattiolemus, jota seuratessa tulee mieleen, että noinkohan tuo on perinyt edesmenneeltä Tahvo-Sedältä (oli kova hännänheiluttaja siinäkin) jotain, sillä näyttäisi dominanssiakin löytyvät. Nyt on poika päättänyt, että hän nukkuu olkkarissa, nukkukoot muut pentuhuoneessa. On jotain hellyttävää siinä meidän pienimmässä eli violetissa tytössä, joka tuntuu nukkuvan melkein aina, kun muut ovat hereillä. Hereillä ollessaan se sitten herättelee muita mm. puremalla niitä mahasta (ja poikien juunoumistä).

Lelujakin näille on jo laitettu ja pesukoneessa jo ehditty jonki kerran niitä pyöritellä, vaikka pennut melko hyvin jo tekevät sanomalehdelle, eivätkä ympäriinsä, mutta perinteiseen tapaan leluiksi kelpaavat isännän lattialle unohtuneet sukat, maton reuna, vauvan harsoliina ja mikätahansa narun (myös kengännarun..) pätkä. Noutajan elkeitä on nähty jo useammalta pennulta, sillä tavaroita kuljetellaan ihan kunnon nouto-otteella sinne omasta mielestä turvallisimpaan paikkaan.

Äiti-Viivin kärsivällisyyttä taas koetellaan. Sininen poika uskoi kolmannella komennuksella, ettei mamman häntää purra. Tissiltä on pois hätistelty vähän jo jokaista, osa uskoo vähästä, osa enemmästä. Ja Viivi kyllä osaa ihmeellisesti suhteuttaa kurinpalautuksen voimakkuuden kyseisen pennun mukaan. Viivi imettää nyt vain silloin kuin itse haluaa. Muut meidän tytöt ei pentusia komennakkaan. Lempi menee pentuja välillä karkuun, kun sitä vähän ne välillä hirvittää ja välillä se yrittäis haluta leikittää, mikä on ehdottomasti nyt kielletty, sillä ei piä pentuja pelotella kettukoirilla :D Iitu on ottanut roolin pentujen puruharjoitusten kohteena. Mahtaa kärkkyä pentujen ruokien jämiä. Molemmat suhtautuu hienosti pentuihin ja pennut avoimen uteliaasti tytsyihin. Kaikki nämä pennut ovat ihastuttavan avoimia ihmisten kanssa ja käyvät säännöllisesti moikkaamassa myös tuota meidän A-pentueesta kotiinjäänyttä lapsosta.

Iitu... varovainen arvio on, että mäykky olisi kantavana tai ainakin kovasti niin uskottelee. Sillä tässä lenkkeillessä on tullut huomattua, että mäyräkoira ei vedäkään vähän väliä sutia johonkin puskaan (tai vaan eteenpäin, jos vauhtia uupuu) vaan saattaapi tallustella siellä emännän takanakin pitkiä pätkiä. Siitä on tullut myös kotona mukava koira (eli ei rasittava)... oiskohan tuo sitten niin, että se R-pentue ois tulollaan...????

torstai 24. maaliskuuta 2011

Pennut pihalle

Ihan oma postaus mustille pennuille tänään. Ensimmäinen ulkoilu oli siis eilen... hieman oli malttamattoman kasvattajan testimieltä mukana. Erikseen ulkoilivat pojat ja tytöt. Eikä se ulkoiluaika nyt niin pitkä ollut, kun vain muutaman minuutin molemmat ryhmät. Pojat aloitti ja alkuhypoteesin mukaisesti sininen poika oli ensimmäisenä liikkeellä ja kauimpana, mutta tykkäsin tosi paljon kaikista sillä jokainen laajensi nopeasti maailmankuvaansa. Muutenkin olen poikiin erityisen tyytyväinen sillä myös sisällä liikkuvat hyvin ja uteliaasti. Sininen poika on ehkä vilkkain, rohkeudessa ei vielä ole juurikaan eroja, kontaktia ottavat kaikki yhtälailla hienosti, sininen ehkä vilkkaana ehtii eniten pyöriä myös sylissä, mutta vihreä kiipeää mielellään syliin ja ruskea hakeutuu myös seuraan.

Tytöissä punainen johti paraatia ja oli samontein lähdössä maailmalle (tuli kiire ottaa kiinni). Oranssi lähti myös hyvin liikkeelle hetken päästä. Violetti tutkiskeli lähinnä lähialuetta (erityisesti maalänttiä lumen keskellä). Keltainen ei ollut vilkkaimmillaan juuri sillä hetkellä ja ei siinä ajassa ehtinyt kovinkaan kauas. Punaisesta ja oranssista pennusta minulla on jo jonkinlainen käsitys, mutta violetti ja keltainen tyttö ovat vielä hieman arvoitus. Mielenkiintoista tämä tutustuminen näihin pikkumustiin. Ulkoillaan uudestaan, kunhan saan joko A) aidan tai B) kaverin, sillä nämä kaverit ovat pian tiellä tietämättömillä :)

Kuvia pennuista laittelen kunhan saan taas asennoiduttua kameran taakse.

Vuoden mäyräkoira

Iitua palkittiin PSMKK:n (Pohjois-Suomen mäyräkoirakerhon) vuosikokouksessa. Vuoden VERI-koira (vesiriista) palkintoa osasimme hieman odottaakin, mutta vuoden mäyräkoirapystit tuli vähän puun takaa. Kiertopalkintona oli pystiä ja tuopit tuli molemmista palkinnoista. Iitu siis on näemmä Pohjois-Suomen kärkeä mäyräkoirissa. Näihin palkintoihin oikeuttavat tulokset olivat: 2 x VERI1, VERI2, MEJÄ 2 x AVO1 ja näyttelyistä PN3 ja KÄK1. Onhan se ihan hyvä vuosi Iitulla takana :) Tälle vuodelle pitää varmaan ruveta jo suunnittelemaan koe- (ja näyttely-) uran jatkoa, josko se tuo pysti saataisiin viihtymään tuossa kirjahyllyssä ;) Oishan siinä Iitun kanssa vielä työsarkaa, muttei onneksi oo koirakaan vielä mikään ikäloppu, että aikaa on... Varsinkin kun kuluvasta koevuodesta toivon mukaan pennut kaappaavat osansa näin alkukaudesta. Mutta jos vain koekuntoon päästään ja aikaa on, niin MEJÄ-, VERI- ja LUME-kokeet on tavoitteena (ja näyttelyihin kanssa...).

Iitun kantavuudesta en vielä sano mitään... astutettu ainakin on hartaasti. Toivon mukaan Ärrät siellä Iitun mahassa jo kasvavat. Sulho Zemi on palannut kotiinsa ja oli omistajansa näkemisestä hyvin onnellinen, vaikka tämmöisellä viihdematkalla tuntui kyllä myös viihtyvän. Tällä hetkellä Iitu on mielenkiinnolla seurannut flattipentujen touhuja, ilman huomattavia merkkejä muista pennuista. Ohessa vielä kuvia Iitusta ja Zemistä. Toivon että seuraavat kuvat mäyräkoirasta on semmoisia isomahaiskuvia :P



sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Ahneita kavereita

Viivin pentuset, kun jo ensimmäinen kiinteä ateria hotkittiin hyvällä ruokahalulla kaikkien seitsemän mustan kääpiön nassuun. Ruoka siis maittaa, perjantaina aloitettiin lisäruokinta ja nyt syödään jo kahdesti päivässä. Madotettukin pentuset on jo kertaalleen ja ensi viikolla jälleen. Kaikki ipanat on reippaita ja lähteneet hyvin liikkeelle. Pentuaitaus on laajentunut pentuhuoneeksi ja nyt muistuukin kasvattajan mieleen jo se sotku minkä seitsemän flatinalkua saa aikaiseksi mellestäessään koko huushollissa. Tämä siis etukäteinen kuvitelma, sillä vielä maailma ei ole laajentunut pentuhuonetta ja eteistä pidemmälle, mutta ensi viikolla oletan että päästään jo ulkoilemaankin.

Kauheasti olen yrittänyt pentuja kytätä että kuka on minkäkinlainen, mutta aina, kun totean että no nyt tuo pentu on vähän hiljaisempi ja rauhallisempi, todistetaan päätelmä vääräksi, kun seuraavana päivänä hilluu juuri tämä "hiljainen" pentu. Eli eipä ole valintoja vielä tehty, vaikka jokin alustava käsitys pennuista onkin. Onneksi ei tarvitse vielä päättää! Mutta kohta alkaa eroja ehkä jo näkymään enemmän, kun touhutkin lisääntyy. Pennuilla on käynyt jo joitakin tuttuja vieraita ja nyt otetaan jo pennunostajiakin vastaan. Kauheaa vauhtia ne kasvaa ja kehittyy!

Vaikia sanoa onko Iitu kantava vai ei. Ahkerasti on naimahommat kuitenkin hoidettu ja Zemi lähtenee kohta kotia. Iitun lisääntynyt ruokahalu ehkä ei ole vielä raskauden aikaansaamaa. Josko se vain tykkää BigMac:stä???


maanantai 14. maaliskuuta 2011

Muuttotouhuissa

Pennutkin ovat siis muuttaneet jo omaan huoneeseensa ja saaneet aitaukseensa vähän lisää tilaa. Joka onkin tarpeen sillä kävelyharjoitukset vaativat lattiapinta-alaa. Ensimmäiset hännän heilutukset on nähty ja pennut ottavat kontakti amyös ihmisiin. Nyt alkaa kasvattajakin jo toenteolla seuraamaan pentujen kehitystä. Ja pennuilla on uudet omat värilliset pantansa, jotta niiden seuraaminen on helpompaa. Nyt saattaa blogin päivitysväli olla tilapäisesti hieman pidempi sillä nettikatkoksia on luvassa. Mutta teemme parhaamme nälkäisten lukijoiden tyytyväisenä pitämiseksi. Uusia kuvia pennuista osoitteessa: http://filurin.kuvat.fi/kuvat/Filurin/F-pentue/Pennut%202.5%20vkoa/ Kuvaaminen on osoittautunut haastavaksi mutta lisää otoksia on luvassa.

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Aurinkohan siellä paistaa

Nii-i, vaan ku ei paista. Siis tänään tulee tuutin täydeltä lunta, mutta nyt onki juttu eilisestä. Siskon kaa oltiin sovittu ratsastusreissua ja sitten jo peruttiinki, kun keli näytti niin ankealta. Tuumailtuamme asiaa iltapäivän puolelle, sanoo sisko, että kyllä siellä alkaa kirkastumaan keli, että aurinkokin jo paistaa. No ei muuta ku vermeet polleille niskaan ja menoksi. Ei paistanut ei, mutta semmoinen kiva keväinen raekuuro tuli niskaan. Lupi oli pahalla tuulella jo tallissa, kun se ei tuulisesta kelistä oikein tykkää. Kyllä se Lupinkin mieli siinä parani, kun se pääsi oikein kunnolla haastamaan kinoksia. Melko raskas oli keli kaviollisille ja ne moottorikelkan tekemät höykkyytykset tuntui vallan hassuille, nii ku ois keinuhevosella laukkuuttanu menemään. Ei me lopultakaan pitkään kehattu maastossa viipyä. Ville kun on olevinaan semmoinen eläkeläisheppa kuitenkin ja se ei kyllä lainkaan arvostanut tilaisuutta ottaa kunnon hikeä märässä hangessa. Lisäksi tuo lumen välissä oleva jääkerros, mistä täytyy pollejen kavioiden painaa läpi ei sekään ollut omiaan ilahduttamaan meidän veteraania. Vähän jäin kaipaamaan maastoiluun koiraseuraa, mutta eiköhän se Viivi jo keväällä taas lenkkeile mukana. Laitanpa pari kesäisempää kuvaa meidän hevosista, kun kyllähän se kevät sieltä keikkuen tulevi, vaikka nyt onkin parikymmentä senttiä juuri saatu lunta lisää. Blondi suomalainen on Ville ja brunette ruotsalainen on Lupi.



Tämän päiväisiin tapahtumiin. Iitu se oli riemuissaan, kun Zemi tuli taas aamupäivällä kylään. Näytti Zemillekin seura maittavan ja kymmenen minuutin rillumisen jälkeen, siirryttiin itse asiaan. Nalkissa olivat 20 minuuttia. Kumma jos ei pikkumäykkyjä näillä konstein saada. Zemistä on sanottava, että siinä ei vuodet paljoa näy! Vähemmällä vaivalla kävi astuminen, kuin jos noiden noutajienki puuskutuksiin vertaa (ja siivompaa hommaa). Iitulle se ois vielä uusintakin vielä kelvannut, mutta Zemi tuntui tuumaavan, että "tuota... joo, mää soittelen" ja suuntasi ulko-ovelle. Huomenna illalla katsotaan vieläkö maittaa...

Pikku-Äffät ovat nousseet jaloilleen! Osaavat jo istua ja kävelläkin. Olen nähnyt jo hännän heilutusta (ensimmäisenä näin selkämerkillisen pojan heiluttavan häntää) ja se vasta söpön näköistä oli. Ja kaksi tyttöä (molemmat isommat tytöt) on pullahtanut laatikosta jo pihalle, eli saadaan laatikon reunaa jo korottaa. Kohta ne jo juoksee. Nyt viikonloppuna on tarkoitus yrittää ottaa kaikista pennuista ensi kertaa yksilölliset valokuvatkin. Saapa nähdä miten se menee.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Ärrien alullepano

Tapahtui tänään. Zemi jätti herrasmiehen elkeet kotia ja siirtyi suoraan asiaan. No ehdittiin siinä parit hypähtelyt tehdä puolin jos toisin kuitenkin, vaikkakin pikaisesti, Iitu oli ensikertalaiseksi hyvin juonessa mukana. Vaikka kaino-neito meinasikin säikähtää nalkkiin jäämistä, että sen verran piti isännän Zemiä avittaa, että Iitua napattiin pannasta kiinni, ettei mene ns. reisille. Nalkissa olivat tukevasti melkeen sen parikymmentä minuuttia. Hassua kun en olekaan koskaan ollut aikaisemmin mäyräkoirien astutuksessa mukana, niin lyhyet jalat näemmä mahdollistavat relaamisen maaten nalkissa olon aikana :D Hassua. Molemmat siinä köllötteli kuonot maassa takapuolet pystyssä. Kaikenlaista säheltäjää, kun on tullut nähtyä niin osaa arvostaa hyvää astujaa ja Zemi tuntui olevan ihan pro, eikä edes Iitun kiljahtelut haitanneet. Heikkohermoisemmalta urokselta olisi meidän kipakkainen Iitu jäänyt astumatta. Toinen astutus sitten perjantaina.

Treffisuunnitelmia ja pläskejä pikkumustia

Iitun juoksu etenee, tänään tai huomenna treffataan Zemin kanssa... en usko että vielä on tärppipäivissä, mutta katsotaan mitä tulevat rakastavaiset toisistaan tuumaavat.

Pikku-Äffät ne ovat sopusuhtaisen pulleita, vaikka painoa tulee lisää niin alkavat näyttää jo koiran pennuilta, eivätkä minimursuilta. Kynnet pitäs näemmä leikata kohta puoliin ja lähes kaikilla on tänään silmät auki. Pikkumustista alkaa olla jo rahan menoakin kivasti, ku innolla tilailin pillejä ja hihnoja ja dameja (ja siinä sivussa tulee täydennettyä omaakin damivarastoa..). Penturuokakin oottaa vielä Lemmikkiasemalla ja pentujauhelihat on tilaamatta. Muut saikin jo omat lihatoimituksensa, kun jauhelihat ja luut piipahdin maanantaina hakemassa ja tänään pitäisi joutua hakemaan vielä broilerin kaulat ja siivet. Ei oo kauheen edullista tää koirallinen elämä :) Meillä kuitenkin onneksi mennään niin, että nuo isoimmat ruokintakulut tulee pompsissa ja ne sitten riittää vähän pidempään, ettei sitä joka viikko lihoja maksella.

Pentujen ruokinnasta sen verran, että Viivihän on vetänyt Eukanuban energiaruokaa raakaruuan ja puuron ohella kanto- ja imetysaikana (ja on tällä hetkellä hyvässä kunnossa imettäväksi koiraksi). Nyt se syö kolmesti päivässä. Pennutkin aloittavat viikon päästä kiinteän ruuan maistelun ja pentujauhelihaa ja Eukanuban puppystartilla aloitetaan. Siitä voi sitten uusi pennun omistaja siirtyä käyttämään joko laadukasta teollista koiranruokaa (mukaan tulee Eukanuban penturuokaa) tai raakaruuan ja em. sekoitusta tai jos on tosi asiantunteva koiran ruokkija niin sitten raaka-/kotiruokaankin voi siirtyä. Meille jäävä oma ihanainen taitaa ensi kuukaudet syödä Eukanubaa ja raakaruokaa (ja puuroa) ja siirtyä sitten kasvettuaan tarpeeksi samaan ruokavalioon kuin meidän muutkin hurtuukit.




tiistai 8. maaliskuuta 2011

Ja valo tuli!

Elämän suuria edistysaskeleita, Pikku-Mustilla on silmät raollaan. Ihanaa :) Useimmilla ainakin toinen silmä jo pilkottaa. Myös kävelyaskeleita tapaillaan. Muutoin pennut jatkavat tyytyväisen oloista eloaan pentulaatikossa. Hiljaista on ja jos jotain ääntä kuuluu niin Viivi säntää tarkistamaan tilanteen. Muutoin se oleilee paljon jo olohuoneessa ja makuuhuoneessa. Melkonen vipinä alkaa kun emo saapuu pentulaatikkoon. Antaa kivasti viitteitä tulevasta, kun pennut vipeltää pian vähän joka paikassa. Itse henk.koht. toivon, että Viivin "alkukantaiset" äidinvaistot antaisivat sen verran periksi, ettei pihalle tarvitsisi tehdä "pesää" tai näin kasvattajan näkökulmasta nähtynä; kaivella niitä kuoppia.

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Pennun tuoksua

Aika vastustamattomalle nuo pentuset jo tuoksuu :) Pentulaatikkoon ei mitään mullistavaa uutta kuulu, kovasti kasvavat. Yksi tyttösistä tuntuu aina olevan ajautunut väärään paikkaan ja kitinän kanssa etsii tietä takaisin muiden kylkeen kiinni. Oiskohan Viiville sukua, kun ei vaikuta toistaiseksi mitenkään järjen jättiläiseltä.. kannattaisi ainakin lähteä oikeaan suuntaan. Toinen tyttö taas, tämä meidän "lötjäke" painoi eilen viikon ikäisenä yli 900g on ollut ruoka-aikaan siis paikalla. On nyt suurin pennuista ja kirinyt eroa sisaruksiinsa. Saas nähdä mimmoinen matami meillä on laatikossa kasvamassa ja on se sen yks siskoki melko pläski. Pojat on tasaisemman kokoisia, yksi vähän pienempi ja kaksi keskikokoista. Tytöt ne meillä vissiin on jotka tissillä jyrää. Oikeastihan noista tisseistä näyttäisi kaikille aina se oma löytyvän.. eli ehkäpä ne nuo tuhtit tytöt vain on niin ahneita :D Itseä hermostutti alkuunsa, se että muita narttuja meillä on Viivin lisäksi kaksi, mutta mitään ongelmaa ei ole ollut, että josko Viivi niistä stressais. Pentuhuoneeseen on ovi auki, kun olen kotona ja tytöt ei sinne mene, eikä Viivi juurikaan tunnu niistä välittävän, itseasiassa se oleilee jo olohuoneessa aika ajoin meidän kanssa. Asiaan vaikuttanee varmaankin Viivin vahva alfanartun asema laumassa. Alla pakollinen pentupäivityskuva:

Iitun juoksua odotetaan eteneväksi seisovaan kiimaan. Zemi on ollut hyvin käyttäytyvä city-koira sisko luona. Ainoa haitta on kuulemma ollut pahanhajuinen piereskely (saattoi olla liian äkkinäinen ruuanvaihto ehkä.. :D). Zemi on tietenkin vieraillut Jäälissä siinä kuin muutkin suvun koirat ja ei ole mitään ongelmia muiden koirienkaan kanssa kohdattu, uroksetkin on menny, Teppo on ollut jopa "suosiossa". Toivomus on jos pääsisi sitä jollekkin supillekin vielä kokeileen.

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Pentukuumetta

On varmaan mäyräkoirallakin jo pentukuumetta! Iitun juoksu pärähti eilen käyntiin, kaipa se on sitä mieltä, että mulle kans, kun saa vaan oven takaa seurailla Viivin perheonnea. Oikeastihan Iitun kuunvaihteeseen arvuuteltu juoksu alkoi kuin päivälleen ajallaan, sulhanenkin on jo valmiiksi maisemissa, joten saletisti natsaa ;) Yhdistelmä on siis Usvasuon Sirkku ja Track-Action Zami, molemmat käyttövalioita ja Zemi metsästysvalio, eikä välttis tuu rumiakaan pentuja ;)

Zemi ei jäänytkään sitten Annstar-kennelin hoteisiin. Syynä ei ollut etteikö Zemi olisi osannut käyttäytyä vaan Ilonan salamarakastuminen Zemiin enteili levottomia öitä (Zemi tuntui olevan innostunut hieman nuoremmastakin neidosta eli Ilonan tytöstä Vilmasta, joka ei ole tällä hetkellä juoksussa). Zemi menikin siskolleni valtaamaan sohvaa yksistään (ja nostattamaan mäyräkoirakuumetta...). Zemi on siellä tehnyt vaikutuksen perimäyräkoiramaisella lutuisuudellaan ja herrasmiesmäisillä elkeillään. Mitään käytösongelmia siis ei ainakaan ole ilmennyt! Astutushommiin aletaan Iitun käytöksen mukaan, mutta arviolta ensi viikon aikana.

Viivin pennut voivat mahtavasti. Pennut ovat nyt viisi päivää vanhoja ja pienimmät ovat jo tuplanneet syntymäpainonsa. Eilen painot olivat välillä 600g-750g. Tytöissä on kahtaa lajia pari pienempää ja kaksi isompaa ja näistä toinen on suurin ja viimeisenä syntynyt pentu, joka vaati hieman elvytystä (hyvin siis pärjää, alkukangertelusta huolimatta). Tyttö on melko lötjäke ;) Pojissa on yksi vähän pienempi kuin toiset pojat, mutta erot ovat vielä pienempiä kuin tytöissä. Sitä pienintä poikaa olenkin katsellut, että noinkohan tuosta tulee isänsä kuva, pään mallista päätellen voisi olla isän näköä perinyt. Tuo isoin tyttö taas, odotan että siihen sitä on saattanut päällepäsmärin vikaa kertyä, kun niin ronskisti työntää muita eestään pois.

Kyllähän se kasvattaja jää monestikin haaveilemaan tuonne pentulaatikon ääreen. Onko mitään ihanampaa kuin katsella seitsemää pullukkaa pentua häntä kaarella hotkimassa maidon virratessa. Kaikki on kyllä mainiosti, eikä tarvitse kasvattajan paljon pennuista huolehtia, kun Viivi niin hyvin pentujaan hoitaa. Näistä tuhisijoista on vielä kaksi vapaana, yksi tyttö ja poika.