maanantai 27. kesäkuuta 2011

Ärrille nimet

Alla kaikki öttiset nimineen:

Filurin Rakkari (sininen)

Filurin Ruuti (musta)

Filurin Raketti (vihreä)

Filurin Ruttu (ruskea)

Filurin Rentukka (punainen)

Filurin Röyhyvihvilä (keltainen)

Filurin Rätvänä (violetti)


sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Juhannustohinoita

Meillä ei paljoa juhannuksenakaan rillutella. Tästä pitävät huolen pikkuisen pojan lisäksi seitsemän mäyräkoirapentua. Rilluttelut siis hoidettu paremminkin heidän toimestaan. Toisaalta sitäkin mielenkiintoisempaa juhannusta onkin vietetty. Aattona ajeltiin tyttöjen (eli koirien) kanssa mökille mutka. Siellä Viivi jatkoi kuntokuuriaan uimalla veneen perässä ja tehtiinpäs siinä sitten jokunen vesi- ja maaohjauskin, joissa ei tällä kertaa moitittavaa. Jos nyt jotain kaivetaan, niin sakkas se vähän kaislikon rajassa ennen irtaantumista avoveteen. Mutta jos ei tyylipisteitä katsota, niin kelpo suoritus sekin. Ja viikolla tehty reeni Lauttiksessa, ei mennyt huonosti sekään. Oiskohan tuo koekunnossa... tylsää sinällään, että tuntuu ettei niissä kokeissakaan ole järkeä laukkoa pelkästään huvin ja urheilun vuoksi, kun se valionarvo on jo... no mestaruuteen sitten ja josko ois 20.8 (tai jo 10.8) työkunnossa.

Pikku-Minttu ajoi lyhyen verijäljen ja nyt mentiin t a r k a s t i joka veripisara nuuskutellen. Jänönkoipi löytyi jäljen päästä ja hyvä niin. Tyytyväisin mielin. Iitukin on aloitellut vähän reenilöisiä ja VERI-reenit on mennyt hyvin (lokillakin on edelleen pää!) ja jussina Iitu harjoittelli yhden katkokulman, josta ei pitkäksi aikaa mammalomalaisella ollut päänvaivaa. Nyt kun vain saataisiin "kiinteytettyä" ne tissit, niin voisi niitä kokeita alkaa suunnittelemaan. Lempi on ollut... no Lempi.

Pääasiaan... eli mäykkypentuihin, jotka ovat kyllä olleet mahtavia tyyppejä. Pentue on tasaisen oloinen. Pennuille on esitelty sorsansiipiä, kanipalloja, jäniksen- ja kauriinkoipia, sekä supinnahkoja. Riistaan pennut suhtautuvat avoimen uteliaasti ja reaktiona on yleensä joko se, että saalis kiikutetaan jonnekkin turvaan paremmin tutkittavaksi tai sitä riepotellaan. Kaikki tutkivat rohkeasti uusia ympäristöjä, ovat sosiaalisia ja reippaita. Leikkitapa poikkeaa noutajanpennuista sikäli, että mäykkypennut leikkivät enemmän jahtaamis- ja taisteluleikkejä, jossa retuutetaan tovereita lujaa. Meidän muihin koiriin pennut suhtautuvat rohkeasti, eivätkä turhia väistele. Lempsua pennut hirvittää, Viiviä ne ällöttää ja Minttu leikkisi mielellään. Pennut ulkoilevat päivittäin ja eilen suunnattiin ensimmäiselle autoreissulle metsään. Siellä tutkittiin kaikkea mahdollista jännää ja harjoiteltiin edelleen pillitystä (hyvin osaavat tulla pillillä luokse). Illalla valokuvaussessio sitten. On se mäykkypentujenkin kuvaaminen ja seisottaminen yhtälailla haastavaa, kuin muidenkin pentujen todettiin jälleen.

Valinta tyttöjen osalta on tehty. Suuria eroja tytöissä ei ole, joten sikäli valinnat olivat yhtälailla vaikeita ja helppoja. Violetti tyttönen matkaa ihastuttamaan isänsä kotia. Se on rohkea, ennakkoluuloton, ei reagoi koviin ääniin, itsenäinen, änkäytyy pieniin rakoihin ja on tytöistä pienin ja huimapäisin. Punainen matkustaa Kuivaniemeen, se on vähän isompi, rohkea, ahne ja valtaa helposti paikkansa ruokakupilla, innostuu varsinkin sorsansiivistä kovasti ja mökkyyttää veljiään mielellään. Keltainen menee Tuiraan, sillä on eniten turkkia, se on aavistuksen rauhallisempi, rohkea sekin ja reipas, se myös hoksaa että riistoissa on jokin jännittävä juttu.

Pojistakin on aavistukset miten voisivat mennä. Sininen on pojista röyhkein ja ahnein, se on rohkea (okei kaikki ne on rohkeita :D) innostuu riistasta, kivannäköinenkin se on, vaikkakin hieman punkero (työntää muut ruokakupilta pois) tällä hetkellä. Ruskea on kivannäköinen (ja suloisin), hieman rauhallisempi, ahne, reipas nuuskuttelija, ihastui kovasti jäniksen koipiin. Pienemmistä pojista vihreä on utelias, reipas, tutkii ennakkoluulottomasti uusia paikkoja. Musta on myös vähän rauhallisempi, ovela (vie aarteet piiloon) ja innostuu repimään riistaa.

Yhteistä kaikille on, että ne ovat sosiaalisia, luottavaisia, rohkeita, kiinnostuvat riistasta ja taistelevat, kun niitä leikittää lelulla. Kivoja kivoja pentuja! Kaksi urospentua etsii edelleen sopivaa omaa kotia.

Vielä on suunnitelmissa kokeilla pennuille miten ne reagoivat jälkiin ja supinnahkaa esitellä laumassa niille. Metsäretkeilyä tehdään nyt varmasti useampaan otteeseen, niin kuin muillekin pennuille on tehty. Ja sisäsiisteyskoulu aloitetaan, kun pennut siirtyvät kortteeraamaan lähemmäs ulko-ovea.

Siinäpä se juhannus sitten on mennytkin. Kävi se Minkuli vielä katsomassa hevosia tallilla.. josko sitä siitäkin sitten jonain päivänä olisi maastoratsastuskaveriksi, jos ei muuhunkin. Tänään alkaa sitten Filureiden tottistelut. Tervetulemast siis isommat ja pienemmät..!


maanantai 20. kesäkuuta 2011

Viikonlopun tuloksia

Nalli (Z.Forever Dorado) ja Jarmo NOME-kokeessa Rovaniemellä, tuloksena AVO2... jälleen. Kyllä se ykkönenki (ja useampikin) sieltä tälle parille vielä napsahtaa! Hyvä tulos tämäkin :)

Topi (F. Vellu-Vermutti) ja Jossu palveluskoirien hakukokeessa. Pisteitä 268 ja HK2-koulari. Melkosta kyytiä sielläpäin hommat tänä kesänä etenee. Onnea!

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Minttuisia miettehiä

Se on hyvvää se Classicin minttusuklaa, mutta sitä pitäs olla mieltä tuosta meiän omasta Mintusta. Onhan se jännä pentu. Sillä ei ehkä sittenkään ole sitä Viivin kiltin tytön katsetta, vaan ehkä semmonen ovelan kelmiläisen katse. Viettääköhän se liikaa aikaa meidän Lempin kanssa? Onhan se Viiviltä perinyt ainakin jotakin kuitenkin: ilmavainua ja rohkeutta ihan jakaa asti. Tuliskohan sitä yhteistyöhalukkuutta jostain vai pitäskö sitä itse alkaa (muka) jostain tekemään.

Hah.. tuossa taas todistettiin tyhjäksi näitä ikuisia hokemia, että mitä pitää tehdä. Oltiin Minkulin kanssa tuossa rannassa, jossa se vainuili kauhiasti kaikkia omasta mielestään jännää, eikä olleskaa välittäny niistä mun (muka) jännistä jutuista mitä silleen yhdessä oltaisiin voitu leikkiä. Niin jätinpäs sitten sen touhuilemaan ja karkasin siltä kukkulan päälle seuraamaan, että miten sille nyt tulis hirveä hätä, kun se jäi yksin ja se lähtis hulluna mua etsimään. No ei se lähde! Eikä tule mitään hätää! Siellä touhuili ihan rauhassa piiiiiitkän aikaa, kunnes piti lähtä katsomaan, että mitä se siellä oikein syö.

Kyllähän Minttukin kaikkia yhteisiäkin kivoja juttuja tekee.. niin ku noutaa damia... JOS ei ole just mitään muuta kivaa. Ja niitä kivojahan Minttu sitten löytää... kuolleita pikkulintuja (saldona nyt 3), kalan jäännöksiä, sorsien ja fasaanien jälkiä ja tölkkikin käy... upea aarre siis, karjalatölkki. Aika paljon nenä siis pikkulikalla käy. Arvata saattaa, että kaikki kivat nenähommat sujuu... makkarajälki, namien etsintä sisällä ja ulkona, verijälki... ja kivoja ovat lintujen siivet, kanipallot ja jäniksen koivet.

Että sotasuunnitelman laadintaan.. kontaktia, "tokoa", damiharjoituksia sisällä, enemmän metsäilyä jne jne.

torstai 16. kesäkuuta 2011

Voihan Räkä

Ei Räkä EI tule yhdenkään pennun nimeksi. Tässä pidän pääni! Yksi FlipFlop :D on tullunna ja se menköön, mutta raja on Räkässä! Aivoriihi siis meneillään pentusille nimiksi. Kaksi aivan varmaa nimeä on jo Ruttunen ja Romanssi ovat ruskea poika ja violetti tyttö ja he ovat nimensä saaneet, koska ne heille sopivat. Vielä odotetaan lisää karaktääriä näkyville pennuissa, että saadaan kaikille sopivat nimet! Vaikka johan noissa eroja näkyykin. Monenlaista luonnetta on seitsikossa. Yhteistä kaikille on että ovat avoimia, rohkeita, leikkisiä ja reippaita. Sitten eroja on uteliaisuudessa, sylittelyhaluissa ja siinä kuinka lujaa ne puree ts. sinnikkyydessä :D Näistä etsitään metsästykseen sopivia yksilöitä ja näyttäisi että aika monta luolaan sopivaa näistä löytyy ainakin alustavasti luonteen perusteella! Kaksi urospentua on edelleen vapaana ja heillekin etsitään mukavat kodit, vaikka sitten ajan kanssa.

Pentujen arkeen kuuluu tällä hetkellä pillille ehdollistamista ruokailun yhteydessä, päivittäin ulkoilua pentuaitauksessa, seurustelua keittiössä ja olohuoneessa, sekä leikkiä leikkiä leikkiä. Muita meidän koiriakin pennut ovat jo pikaisesti tavanneet.

Sitten muuta... Viivi on ollut kuntokuurilla, joka lähinnä sisältää uimista, uimista ja uimista ja vähän lenkkeilyä, lähinnä kävellen pitempiä taipaleita. Ja kyllä se kunto nopeasti uiden nouseekin. Nyt otti Viivi itselleen muutaman päivän saikun... reikä käpälässä. Kiitos kaikille juopoille, jotka puskia asustaa. Olen ensimmäisenä kannattamassa lakiehdotusta, jossa kielletään kaljan myyminen lasipulloissa. Sitten kun vielä saataisiin metsistä pois kaikki muu romu.. mikroaaltouunit, pakastimet, telkkarit, poltetut autot, peltiromu (tosi paha koirille), rakennusjätteet jne jne. Ihmiset ne on melko sikoja. En viitsi ottaa kantaa koiranpaska- ja koirien uittamiskeskusteluihin, mutta eiköhän ne ole ihmiselle pienempi paha kuin mm. ne öljytynnyrit siellä uimamonttujen pohjassa... Totta kait koirat pois virallisilta uimarannoilta (ja toreilta) ja koiran paskat on kerättävä naapureiden portinpielistä... se on vain pieni velvollisuus ja huomaavaisuus tässäkin kunniaan... mutta ei sinne kaatopaikalle nyt NIIN pitkä matka ole, etteikö sitä telkkaria voisi samalla vaivalla sinne viedä (ja ilmaiseksi). Ja jos ne pullot sinne rantsuun saa kannettua, niin eikös ne ole jopa keveämpiä pois vietäessä...

Toinen problematapaus Viivin lisäksi on Minttu, jonka maha on ollut enempi tai vähempi sekaisin Pudasjärven viikonlopusta asti. Nyt se on (ehkä) kunnossa... Arvelen että mahdollisesti joku vatsapöpö ja vieläkin todennäköisemmin se on syönyt jotain sille epäsopivaa roskaa, joka sai mahan sekaisin ja ärtymään oikein kunnolla. On paastottu pariinkin otteeseen ja vaihdoin jopa hetkeksi eri nappulaan, vaikka en uskokaan ongelman olleen siinä ja ruokavalioon on lisätty maitohappobakteereja, naudan mahaa ja muutakin mahalle hyvää tekevää. Jospa se olisi nyt kunnossa... ei ole ihan niin teräsvatsa kuin emänsä. Mutta tästä eteenpäin Mintullekin syötetään vähän kaikkea, jottei maha ala nirsoksi eli raakaruokaa, puuroa ja nappulaa. Jos on nyt kunnossa niin hyvä, jos ei niin sitten käy tiemme jo lekurille droppia hakemaan.

Reenit on ollu edellä mainituista olosuhteista johtuen vähäisiä... myös kuuma keli vähän veroitti reeniohjelmaa. Viiviä edelleen pitäisi höykyttää ja erityisesti markkeerauksia tehdä. Mintulle olisi hyvä tehdä nyt nenäharjoituksia ja sitten saisi ihan oikeasti kait jo jotain sille opettaa. Kulkee se erittäin nätisti hihnassa... että sen se nyt osaa.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Ensikosketus ulkoilmaelämään

Pikkumäykyt kävi pihalla ekkaa kertaa eilen. Aluksi maailman valtavuutta vähän ihmeteltiin, mutta pitihän sitä sitten tutkiskella ja maistella.








maanantai 6. kesäkuuta 2011

Pikkumäykyt jo 3 viikkoa

Pikkumönkijät ovat lähteneet siis jo kunnolla liikkelle. Pentuhuonettakin on päästy jo vähän tutkiskelemaan, vaikka aika enimmäkseen vielä pentulaatikossa kuluukin. Koiranruuan makuun on päästy ja madotuskin on tehty. Kaikki ovat mitä suloisimpia. Rakenne ja ulkonäköeroja näkyy pennuissa taas hieman paremmin. Musta poika on kuin kuva isästänsä ja on myös tummin pennuista ja pienin. Siinä on jollekin kasvamassa ainakin luolaan hyvin sopiva kaveri... näyttäisi siitä luonnettakin jo vähän löytyvän. Sininen ja vihreä poika ovat tasaväkisen rohkeita olleet toistaiseksi ja innokkaasti ensimmäisinä ovat tutkimassa uusia alueita. Ruskea Ruttunaama (maailman ihanimmat naamarutut ja jalkamakkarat) se nukkuu aina läjässä päälimmäisenä. Saas nähdä millaista karaktääriä se alkaa ilmentämään. On se ainakin syötävän ihanan näköinen.

Tytöissä on ihana söpöläinen violetti. Pikkuisen pienempi kuin muut tytöt ja myös vähän kevyemmän oloinen, aika reipas liikkuja tuntuisi olevan. Keltainen on oikea partanaama ja punainen on värinsä puolesta erilaisuudessaan aina esiinnouseva. Rakenteellisesti keltainen ja punainen ovat aika samanlaisia. Jänniä viikkoja meillä edessä, kun saadaan pikkumäykkyihin alkaa tutustelemaan! Saapas nähdä mimmoisia "pikkupetoja" meillä asuukaan. Edelleen pojissa on vapaana jokunen. Tällä hetkellä vaikuttavat hyviltä pennuilta!


OSN:n juhlasempalot

Huh ohi on koerupeamat ja juhlinnat. Mahtavaa oli taas olla koiraleireilemässä. Aivan kuin olisi taas herännyt talven jäljiltä! Viikkoon mahtui niin plussia kuin miinuksiakin. Heti torstaina oli ensimmäinen miinus, kun jäljenteon yhteydessä unohtui kännykkä auton katolle... se löytyi kyllä myöhemmin, mutta joku oli kehdannut ajaa sen päälle! Ei toiminut enää ei... Perjantaina heti toinen miinus plakkarissa, kun tuulinen ja aurinkoinen jäljestyskeli ei oikein sopinut meidän ilmavainuiselle huhhahhaihattelujäljestäjä Viiville vaan hukathan sieltä tuli kakkososuudelle (eli sivutuulessa). Ensimmäiseltä se oli kyllä jo palaamassa, mutta siltä kolmannelta sillä ei kyllä ollut aikomustakaan enää kääntyä. Mitälie ajatteli tekevänsä. Riistaa ei ollut haitolla muuten, mutta aika hienosti Viivi ilmaisi yhden vanhan puun hyppimällä sitä vasten... oisko ollu lintuja siinä... se verijälki sinne puuhun ei varmuudella ainakaan ollut kiivennyt. AVO0 siis sieltä.

Pikkuinen Minkulimankuli pääsi mätsäriin ja oli käyttislabukoiden seassa paras pentuluokassa. Hyvä Minttu! Pokaalikin tuli! Muutoin Mintun leirielämä oli lähinnä autossa olemista ja välillä muiden pentujen kanssa leikkimistä (Marge, Sylvi) ja kävi se toki vähän valloittamassa leireilijöitä. Uimassa Minttu kävi taas todistetusti ja pärskyttäen ui... Viivi osallistui toto-juoksuunkin ja taisi juosta hyvän ajan. Olisi nopeampi, jos ei siihen lähtöön tarvisi aina ottaa niitä balleriinahyppäyksiä.

Plussia sateli lauantaina, kun NOME:n piirinmestaruudessa Viivi hurautti tehden töitä VOI2:sen edestä. Hyvä fiilis jäi startista ja pikkuinen harmitus siitä missatusta markkeerauksesta. Ei Viivillä mitään ongelmaa muistamisessa ollut, mutta meni yli ja komeasti ja toi sitten sen korpin sieltä hakualueelta niin kuin muutkin. Ohjaukset (maa ja vesi) menivät kohtuu helposti. Toki Viivillä on parantamista siinä tyylikkyydessä edelleen ja markkeeraukset muisti ja suoraviivaiset (paitsi se yksi...), haussa Viivi oli jälleen hyvä, vaikka kuntopuoli ei olekaan vielä kohdillaan. Treeni-intoa jäi startin jälkeen ihan kivasti...

Toinen plussa lauantailta oli Viivin luonnetesti ja myös pienimuotoinen yllätyski ehkä. Alkuunsa Viivin saama pistemäärä 236 tuntuikin aika korkealta, mutta ei siellä itse osasuorituksissa mitään epäviivimäisyyksiä oikeasti ollutkaan. Kun onhan se Viivi rohkea, tasapainoinen, avoin ja vilkas... niin kuin flatin kuuluukin olla. Niin miksipä niitä pisteitä ei sitten tulisi isosti...

Tässäpä nämä pisteet sitten:

Toimintakyky +2 hyvä (voisi olla isompikin flatilla, mutta Viivi pimeässä huoneessa ei hirveän nopeasti lähtenyt kuitenkaan etsimään, vaikka touhusikin siellä)

Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (ei puolusta, eikä tarttekkaan)

Puolustushalu +1 Pieni (ei puolusta, pysyi kuitenkin edessä hyökkäyksessä, kunnes mies oli kohdalla)

Taisteluhalu +2 Kohtuullinen (taisteli hyvin ja käytti kroppaa ja hampaita, mutta irroitti välillä kepistä, voisi olla flatilla isompikin, muttei pakko)

Hermorakenne +2 Tasapainoinen (palautuu hyvin, ei stressannut, voisi olla isompikin vielä)

Tempperamentti +3 Vilkas (tämä oli siinä missä pitääkin, eli ei hössää ja huomaa kaiken tarvittavan)

Kovuus +3 Kohtuullisen kova (pieni yllätys, mutta eihän Viivi oikein mitään pelkää, on kuitenkin ohjaajalle pehmeä minusta... flatille sopii minusta myös +1 hieman pehmeä)

Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin (normi Viiviä)

Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma

Tuomarina olivat: Reijo Hynynen ja Jari Keinänen
Kuvat alla H.Mikkosen käsialaa


Taistelua


Kelkka

Hyökkäys

Seinässä

Osa Viivin luonnetestistä tallentui videolle, kiitos Maisa! Sitä pääsee katsomaan tästä. Olisi kyllä kiva jos enempi flatteja luonnetestattaisiin. Voisi vähän katsoa miten vaikkapa NOME-koe menestys korreloi luonnetestitulokseen tai noutokoulutettavuuteen (mikä sanahirviö...) Lauantai-iltaan mahtui vieläpä SNJ:n kunniamerkkien jakaminen. Minulle myönnettiin SNJ:n hopeinen ansiomerkki, mikä oli tietenkin myös ihan kiva juttu. Sunnuntai menikin sitten ihan AVO-luokkaa seuratessa ja pikkuisen talkoohommaillessa.

Muita viikonlopun tuloksentekijöitä (ja ne pieleen menneetkin) olivat Nalli (Zebulons Forever Dorado) ja Jarmo NOME AVO2 (missattu markkeeraus), Helmi (F.Villi-Viini) ja Kaisu NOME ALO0 (tehtävät suoritettu, mutta edelleen palautukset ei tule perille), Iita (F.Vivvi-Vilkastus) ja Raimo NOU0 (haku meni haaveiluksi) ja Topi (F. Vellu-Vermutti) ja Jossu PK-haku 232p ja HK1-koulari.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Uusi Filurilainen blogi

Vieläpä ainakin yksi bloggaaja mahtuu joukkoomme. Osoitteessa http://www.nalavaiski.blogspot.com/ vilistää Väiski eli F.Flipflop. Väiskin blogissa on tapetilla myös hoffi Nalan tekemiset.

Täällä meillä on "yritetty" valmistautua Pudasjärven koitokseen. Viivin pitäisi saada tulosta MEJÄ:stä, NOME:sta ja luonnetestistä. Yhtään jälkeä ei ole tehty... ja koiran perässä juoksija ei ole koiran kanssa mennyt narun kanssa metsässä sitten kuin viime vuoden keväänä kait viimeksi? Eiku kerran myös tänä keväänä pikkumatkan. Mutta kunnolla siis vuosi sitten. Ja NOME... öö. Meniskö vanhalla muistilla :D No jotain pientä on yritetty touhuta. Ja arvatkaapa kuka UNOHTI ilmoittautua siihen BH-kokeeseen. Jepjep..

Helmin (F.Villi-Viini) riistaongelmaan kävin myös tutustumassa ja jälleen todettiin, että ongelma on lähinnä yhteistyössä ja osin rutiininkin puutteessa. Eli töitätöitä Kaisulle ja Helmille. Helmi, kun noutaa ihan normaalisti ja palauttaakin riistaa, kun astetta "nöyrempi" työskentelyvaihde saadaan päälle ja koira tekemään ohjaajalle töitä, eikä humputtelemaan.