maanantai 30. toukokuuta 2011

Topi pelastusjäljellä ja pentuja sateessa

Voi että meidän hieno ja taitava Topi-poika (F.Vellu-Vermutti) suoritti pelastuskoirien jälkikokeen hyväksytysti! Kaikki kepit nousi ja ukkokin löytyi. Paljon onnea Johanna ja Topi! Koekausi on alkanut varsin näppärästi!

Helmillä (F.Villi-Viini) taas oli huonompi päivä, kun NOME-kokeesta paukahti ALO0. Helmi oli suorittanut tehtävät, mutta riistankäsittelyssä oli ollut niin paljon puutteita (palautukset), että ei tulosta.

Oululaisten F-jengi taas kokoontui lauantaina vesisateessa (ei paljon haitannut) ja pääsivät temuamaan. Mukana menossa vilisteli Minttu, Marge, Vilma ja Nemo. Kaikki pääsivät rannassa lutraamisen ja telmimisen lisäksi vähän touhuilemaankin. Varista tutkittiin ja ihanan kiinnostuneita olivat kaikki. Nemo (ja Minttu) jopa nappasi samantein vaakun suuhunsa! Luoksetuloa harjoiteltiin ja ei ollut kenelläkään siinä ongelmaa. Tehtiin vielä laahausjälki verisellä sorkalla kaikille. Nemo oli ihan PRO ja huomaa että jälkiä on tehty. Vilma oli todella innoissaan ja jäljesti mahtavasti. Margea vähän hirvitti, mutta hiljaa hyvää tulee ja itsenäisesti pääsi kaadolle. Mintulla taas alkoi olemaan jo hieman Viivimäinen tyyli eli ilmavainua ja vauhtia. Kaikki vaikuttivat lupaavilta niin riistan kuin jälkienkin suhteen. Ihania pentuja ovat! Mammakoira Viivikin teki muutaman vesiohjauksen (helpohkon) ja hyvin se edelleen tekee...

Äffien terveysasioita

Foxilla on todettu sivuääni rokotusten yhteydessä ja sen johdosta tehty sydämen ultraäänitutkimus. Tutkimuksessa todettiin 2mm reikä eteisten väliseinässä. Tutkimuksen tehneen eläinlääkärin mukaan (Torkel Falk, Helsingborg) kyseessä on todennäköisesti usean geenin yhteisvaikutuksesta aiheutunut synnynnäinen vika, joka ei normaaliolosuhteissa todennäköisesti tule vaikuttamaan Foxin elämään millään tavalla. Kyseessä voi olla myös sikiöajalla ulkoisesta tekijästä aiheutunut synnynnäinen muutos. Vika on harvinainen. Muut pennut jotka on kuunneltu ovat olleet normaaleja. Foxin jalostuskoiran ura tökkäsi alkuunsa, joten se vaihtoi kotia Marien luokse, jossa se harrastaa ainakin tokoilua ja noutohommia.

Foxi ja "isosisko" Avanza, kuva Marie Blomqvist

lauantai 28. toukokuuta 2011

Hevosurheilua

...harrastaa meillä Viivi! Ensin sykkelillä reipasta ravia mummulasta tallille ja takaisin ja siinä välissä maastolenkki hevosten tahdissa. Aika sporttista. Näin se kunnon kohotus käy omistajalle mukavimmin.

Meillä on vanha suomenhevosruuna Lento-Ville. Ville on siinä 25-vee vehreässä iässä. Villehän kyllä on ikinuorenoloinen ja näköinen, mutta ei se ori enää ole! Kuitenkin hänhän ei sitä aina muista (ehkä vanhuusiän dementia??). Tallille on tullut sh-ori Hoppunen ja onkin komia ja ISO poika. Siinä se Hoppunen komiasti esitteli ravia ratsastuskentällä, kun Villeä taluteltiin harjattavaksi ja satuloitavaksi. Jopas otti Villeä pannuun tuommoinen elvistely. Komeat hirnunnat, päänheittelyt ja tepastelut sai Hoppunen Villeltä. Jospas tuo oripoika nyt älyäisi häipyä Villen reviiriltä! Mekastus jatkui toki tallissakin vielä. Onneksi oli yleisöä tallilla riittävästi meidän pikkuisen seniilille pikkuruunalle, että tuli kaikille selväksi kuka se kingi oikein on.

Meidän toinen kopukka, hieman nuorempi Pohjois-Ruotsin kylmäverinen Luppiopojken, ei onneksi oriille korvaansa lotkauta. Luppana nyt on muutenkin niin kiltti ja luttunen. Maastoilu sujui pojilta (ja Viiviltä) näpäkkäästi. Ville unohti ehkä että kilpailu-urakin on ohitse, eikä tartteis sieltä Lupin takaa ohi yrittää. Ehkä se on tämä kevät... ihan oli mahdottomana Ville. Juoksentelun jälkeen maistui vedessä kahlailu pojille... Villen kanssa tosin pitää olla tarkkana, ettei kahlailu muutu uintireissuksi (kokemusta on). Sinällänsä tällä kertaa olin tyytyväinen, että istuskelin ison turvallisen Luppanan selässä tämän reissun ajan.

Meillä on tallilla yksi aivan ihana uusikin tulokas... pitää toivoa ettei se tuo vauvakuume itselle vain pääse iskemään.. pikkuori nyt vaan on aika ihana.

Tyytyväisestiruuna-Luppana



Wannabeeori-Ville

Oikeastiori-Hoppunen

Pikkuori mammansa kanssa

torstai 26. toukokuuta 2011

Tästä se lähtee...

Minä poika pistän töppöstä toisen eteen ensimmäisenä!
Pois edestä risut ja ne kävyt, minä olen tulossa.....

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Julmianomejuonia juonimaanko?

Viivi on parantanut NOME-treeneissä otettaan ilmeisen ohjaajaystävällisempään suuntaan. Parit treenit on tällä hetkellä jo mennyt hyvin "kuulolla". Missä vika..? Auttavatko maksapalat? Oliko oikea liikku ottaa käyttöön Tahvo-Sedän perintöpilli? Onko se vanhistunut ja viisastunut (tuskin..)?

Eli eipä oo tarttenu lenkkareita kuluttaa ja ei tinnitä pillinäänet kopassa. Kuitenkin juonailee jotain :D Tähänhän ei uskota, eikä luoteta... suunnittelemme pirullisempia treenejä. On se kumma, jos koira uskoo ensimmäistä vislausta, eikä jää edes yhtää inttämään. Ainut miinus on Viivin normaalia huonompi fyysinen kunto. Siihenkin on yksi korjaus yritetty jo oikeaan suuntaan ottaa, kun taipparitreenien jälkeen hurautettiin vähän uittaen veneellä. Mutta vaatii kyllä nyt kuntoilua (eipä haittais omallekaan kohdalle). Ei kuitenkaan huippukuntoon ehditä piirinmestaruuksiin... toivotaan että jos korvat on kyydissä, niin ei piiputtaisi kunnosta sitten kiinni.

Minttukin on joo, ollut kyydissä veneessä, mutustanut lokkia, tehnyt jonkun pentunoudon ja öö... no ainakin uinut :) Kouluttajan koirana ja äitinsä vanavedessä tullen Minttu on ollut paljon mukana kaikkialla, mutta enimmäkseen nukkunut autossa. Ehkä se on hyvä.. oppiipahan odottelemaan.

Näin meillä äidit.. ja tyttäret. Kuvat jälleen H.Mikkosen käsialaa :)

maanantai 23. toukokuuta 2011

Valo tuli!

Ensimmäinen Iitun pennuista aukaisi silmänsä eilen! Kaverit saivat myös omat pantansa. Poikien väreinä ovat tällä kertaa sininen, vihreä, musta ja ruskea, tytöt ovat punainen, keltainen ja violetti. Olisin halunnut vaaleanpunaisen, mutta ei annettu laittaa! Maailmaa lähti siis katselemaan ekana vihreä poika. Pennut kasvavat hyvin. Lähtöpainot on tuplattu.

Jälkiä

No nyt on urakalla jälkeilty. Ei ollut Viivi niin hyvä kuin antoi reeneissä ymmärtää. Muhoksen MEJÄ-kokeessa kaksi hukkaa 2. osuudelle. En tiedä hukkasiko Viivi varsinaisesti jälkeä, mutta tuulisella kelillä harhailee niin kaukana. Milläs sitä nokkaa saataisiin lähemmäs sitä maata? Lämpöisessä kelissä meinasi kuntokin kopukalta loppua. Tiedossa toki on ollut, ettei Viivi vielä ole fyysisesti entisessä iskussaan. Tulos siis AVO3 jollain pisteillä tuskin hääveillä. Oisko jotain positiivista... merkkaa hyvin makaukset ja kaadon. Jälkitreenit jatkuvat ehkäpä emäntä ohjaksissa tällä kertaa, sillä Pudiksen koe on arkipäivänä ja eipä pääse oikea kuski mukaan. Samaisessa kokeessa starttasi Viivin tyttö Helmi (F.Villi-Viini) joka lopetti työskentelyn 1.osuuden jälkeen. Ensi kerralla sitten maaliin saakka.

Onneksemme tässä suvussa yksi koira tänäkin viikonloppuna piristää kummasti päivää. Nimittäin Viivin poika Topi (F.Vellu-Vermutti) jäljesti PK-jäljeltä 268,2 pistettä (maasto 145, esineet 30 ja tottis 93) ja JK1:sen. Ansaitut onnittelut!

Mutta osaahan ne pienemmätkin. Minttu kävi perjantaina treffaamassa Vilmaa ja Nemoa (ihania ovat!). Pikku kävelylenkin ja vedessä lutraamisen jälkeen tehtiin Mintulle ja Vilmalle lyhyt verijälki. Vilma oli hyvin innoissaan veren hajusta, mutta ei oikein tiennyt mitä ihmettä sille tekisi! Minttu meni jälkeä melko hyvin noin niin kuin toiseksi verijäljeksi. Nemolle ei nyt tehty, sillä Nemo on tehnyt jälkiharjoituksia ihan omalla porukallakin. Nemokin kyllä pääsi kantelemaan sorsan siipeä ja oli ihan yhtä innoissaan siitä kuin Vilmakin. Kyllä näistä ihan noutajia tulee! Mintulle oli tarkoitus tehdä jälki vielä sunnuntainakin, mutta se jäi, kun mökillä reuhaaminen terriköiden kanssa väsytti pikkulikan ja jälkifiilikset meni, kun pihalle luikerrellut kyy pääsi puremaan Marttaa ja Lyytiä. Onneksi ei isompia seuraamuksia kuin huonoa oloa tytöille tullut. Onni onnettomuudessa, että Minttu oli juuri silloin päikkäreillä mökissä. Hitsi että inhoankin käärmeitä!

torstai 19. toukokuuta 2011

Mintun elämätä vol 3.

Pikku-Minttu se jatkaa koiraksi opiskelua. Mitään erikoista ei ole hommattu asian suhteen, mutta ihan tavallisia pentujuttuja vaan. Minttu on paljon leikkinyt Sylvin kanssa ja aivan tytöillä yhteispeli sujuu, välillä rauhallisemmin ja välillä hieman äänekkäämmin. Minttu on leikkinyt ajankuluksi myös Lempin ja Viivin kanssa. Hennan Oodiin ja Unniinkin Minttu on vähän tutustunut, mutta ei ne leikkiny sen kanssa ollenkaan!!! Ajatella!

Kontaktiharjoituksia on tehty... öö... no ainakin kerran (suutarin lapsilla ei ole kenkiä..). Ja hyvin se kontakti sieltä tulee. Ruokakupille on tehty "eteenlähetyksiä" ja malttiharjoituksia ja osaa se Minkkunen istua ja nätistikin odottaa ruokaa (joka kerta ei vain itse ehdi.. sillä illalla täällä meidän "laumassa" tapahtuu hyvin monenlaista).

Mintun sisäelämää on rajoitettu ihan niin kuin meidän isojenkin tyttöjen siten, että koirien aluetta on lähinnä eteinen, koirahuone, kodinhoitohuone ja piha-aitaus. Tämä ihan ensinnäkin Iitun ja pentujen rauhantakaamiseksi ja myös allekirjoittaneen hermojen säilyttämiseksi, siivouksen helpottamiseksi (rapaiset koirat omaan huoneeseen kuivumaan) ja lapsen konttaustreenien tilan rauhoittamiseksi. Mutta eipä se tunnu Minttua haittaavan ja nätisti osaa aidan takanakin odotella. Pääseehän se olohuoneeseen aina treenaamaan sitten kahdestaan emännän kanssa kontaktiharjoituksia, damiasioita, tokoa ja naminetsintää. Ja niitä tärkeitä rapsutteluja!

Damiasiat ovat ihan pentunoutoasteella. Kunhan vähän tehdään lisää vielä niitä ja kontaktiharjoitteita pikkasen enemmän aloitetaan kait jossain vaiheessa ihan oikean luovutustekniikan opettelu. Varmaan tuossa öö.. neljän kuukauden iässä? tai sitten, kun Minttu osaa tulla sivulle.. milloin se sitten onkaan...

Namien etsimisessä Minttu on aika haka. On tehty sisällä ja myös ulkona. Makkarajäljessä on tapahtunut jokin niksahtaminen oikeaan suuntaan pikkukoiranaivoissa, sillä ehkä se yhdistää ne makupalat siihen jälkeen? Ehkä? Etenevyys on ainakin parempaa.

Ja yksi noutajanelämän tärkeitä virstanpylväitä on ylitetty. Minkku on käynyt uimassa. Se päätti oikaista veden kautta ja molskis siinähän olikin uimasyvyys. Ei haitannut pikkukoiraa. Hyvähyvä!

Tästä pennusta ei ole yhtään mitään tarkoitusta tehdä a) näyttelykoiraa (liekö onnistuisikaan) eikä b) agilitykoiraa. Mutta kuva-aiheet niihin liittyen. Seisotuskuva 12 viikkoisesta Minkusta ja ihana leikkiputki, josta Minttu hurahteli läpi montamontamontamonta kertaa, koska se oli kivaa (ja siitä sai namia).

Paljastuksia...

Olipas siis vielä yksi filurilaisten blogi eli Pikku-Vilma (F. Fay) esiintyy myös blogissa. Blogissa tapetilla siis Vilman pentuaikaa ja kisujen elämää.

Toinen ei niinkään paljastus eikä oikein edes uutinenkaan enään, on se että meidän Viivi se treenailee taas NOMEa. Ja miks just meidän reeneissä aina sataa??? Ensimmäiset omat reenilöiset ei ollu mikään hurraamenestys. Kun sehän on niin, että kyllähän Viivi kuuntelee pilliä ja pysähtyy ja ottaa suuntia. Mutta ihan maailman raivostuttavimmin hutiloiden. Eli keskittymistä haetaan ja myös pikkaisen napakampaa reagointia siihen pilliin! Ei silleen mitään kiirettä tai paniikkia tai ressiä tmv. Mutta kun se on ilmoitettu siihen piirinmestaruuteen, niin voishan se vähän häävimminkin mennä.

Meidän uudessa reenipaikassa nyt takana kahdet ohjausreenit ja myös toisella kertaa markkeerausta. Kierroksia oli eilen liikaa ja siitä oppineena ensin se lenkki, ensin markkeeraus ja ensin sitä kontaktia ja toisella kertaa vasta niiden jälkeen linjaa. Eilisiin paikkoihin ja nou roplem. Mutta saattoi siihen vaikuttaa myös se, että nokkoset pisteli meiän Viivin herkkiin käpälöisiin ja vauhti senkin myötä vähän rauhallisempi tänään. Tai ehkä se ei huomannu eilen kiihkoissaan niitä nokkosia..???

Ehkä pitää Viivin(kin) kanssa oikeasti panostaa siihen reenin valmisteluun koiran kanssa, että sais jo etukäteen kuuntelutaajuuden viritettyä. Plus ottaa lenkkikengät käyttöön... ja ei pelkästään pillireeneissä vaan Viivillä uupuu pentujen jälkeen ihan fyysistä kuntoakin.

MEJÄ menee kuulemma ok. Sehä nähään viikonloppuna onko se edelleen ok.

tiistai 17. toukokuuta 2011

Mainoksia

Filurilaisilla on useita blogeja. Helmin (F.Villi-Viini) blogissa voi seurata Helmin TOKO-, PK-, MEJÄ- ja NOME-treenejä. Siellä on juttua myös Helmin lihashuollosta, terveydestä ja Helmin Emännän tekemistä koiramaisista hankinnoista. Helmin sisko Iita (F.Vinha-Vanja) seikkailee myös omassa blogissaan. Iita bloggailee myös treeneistänsä TOKOa, NOMEa ja joskus agilityä ja syksyisin metsästystä. Blogissa seikkailee myös Sami-kissa.

Margen (Filurin Fink) emäntä Pipa kirjoittelee paljon TOKOmaisia juttuja, yleisesti koiran koulutuksesta ja paljon fiksuja ja filosoovisia ajatuksia koirista, kuten myös artikkeleista, julkaisuista ja tutkimuksista aiheeseen liittyen. Blogissa esiintyy myös Margen isot "siskot" Selma ja Hellevi. Margesta oli ihania uusia kuvia Hanna-Mari Laitalan kuvasivuilla. Margen sisko Foxi (F.Fox) asustelee Viivin synnyinkodissa länsinaapurissa. Foxin elämää pääsee kurkkimaan kennelin kotisivuilta. Sinne päivittyy ainakin tulokset ja silloin tällöin uusia kuvia.

Muita koiriemme sivustoja ovat Nallin (Zebulons Forever Dorado) omat kotisivut. Sinne ilmestyy joskus jokunen uusi kuva ja uusimmat tulokset. Myös ihanaisella Sylvillä (Munkhaven Almo Bulli) on blogi, jossa esiintyy lisäksi Kutvonen ja Rokke, sekä perheen lapset. Sylvin blogiin kirjaantuu Sylvin perheen elämää ja kuvia.

Tuhisijat

Kaikki 7 pikku Ärrää voivat hyvin. Painot on noususuhdanteessa ja muutenkin oli hauska huomata, että jo syntymäpainot pikkumäykyillä oli päälle 300g kaikilla. Ovatkin aika tasaisen kokoista joukkuetta. Tytöt ovat tässäkin pentueessa vähän isompia ja pojissa pari vähän pienempää ja myös lyhytrunkoisempaa tapausta. Päissä on eroja ja uskaltaisin veikata jo tässä vaiheessa kenelle tulee Iitun pää ja kuka perii Semin päätä. Värierot ovat vähäisiä, pojissa on pari aika tummaa riistanväristä, muutoin on tasaista riistanväriä. Tosin onhan meillä joukossa yksi blondi... punainen tytteli lihanvärisellä kirsulla.. liekö sitten punariista vaiko ihan punainen. Ihastuttava se kuitenkin on ja joukon suursyömäreitä :)

Ja ohessa se pakollinen pentupäivityskuva.


Kouluttautumista osa 2

Viime viikonlopulle oli suunniteltu, jos jonkinlaista WT-/NOME-aktiviteettiä, mutta... Meille tulikin juuri lauantaille niitä pikkumäyräkoiria. Niinpä jäi sitten välistä WT-kokeen katsojaelämys. Yksi "meidän" koirista oli siellä ollut kisaamassakin ja olisi ollut tosi kiva päästä katsomaan. Nalli (Zebulons Forever Dorado) oli avoimessa luokassa ja tällä kertaa jäi yksi dami tulematta ja tulos siis AVO0, mutta ihan kivat pisteet muilta rasteilta 16-0-13-14. Myös Suhosen Villen koulutus jäi siis lauantailta pois.

Sunnuntaina sitten päästiinkin mukaan em. Suhosen koulutukseen Viivin kanssa. Aiheena oli linjaharjoitukset hyödyntäen koiran näköaistia eli lippuja hyväksikäyttäen ja valmistavat käskyt linjalle ja markkeeraukselle. Uutta ajateltavaa sai hyvinkin tarpeeksi. Onhan se ihan järkeenkäypää, että koira etenee linjalla näkökyvyn pohjalta eli kiintopisteitä kohti kuin hajujen perusteella. Teimme WT- /A-koetyylistä markkeerausharjoitusta rivistä ja se varmasti nyt teki Viivillekin ihan hyvää. Pääsinpä tällä kertaa myös puuttumaan sen työskentelyyn hyödyntämällä edellisviikon Valkoisen koulutusta... eli sitä luoksetuloa noudon ollessa kesken. Muutoin Viivi oli ihan jees, tyypillisesti rauhallinen ja varma rivissä olija. Hieman heinän syöntiä tosin ilmeni ja teki se hyviä markkeerauksia. Tyytymätön olin siihen että sen keskittyminen tällä kertaa herpaantui motocrossien aiheuttaessa pientä häiriötä.

Minttukin oli mukana. Se pääsi Sylvin kanssa tutustumaan häkissä odottamiseen pellon reunassa, autossa nukkumiseen, puroon (pikku molskahdus sattui) ja treenitunnelmaankin, kun pääsi katselemaan isojen touhuja. Ja paljon ärinää purinaa kanssasisaren hyvässä seurassa!

Kuvassa Ville Suhosen koulutukseen osallistunutta pohjoisen flattiporukkaa.


lauantai 14. toukokuuta 2011

Raketti ja kaverit on täällä!

Iitu synnytti maailmaan tasan kolmessa tunnissa seitsemän pikkumäyräkoiran alkua. Saimme 4 poikaa ja 3 tyttöä. Kaikki näyttäisivät voivan tällä hetkellä hyvin. Iitukin lepäilee kovasti pienentyneen mahansa ja seitsemän pikkuisensa kanssa hyvin ansaitusti. Onkohan siinä joku juttu, että näissä Filurin-pentueissa on aina se seitsemän pentua? Seitsemän on hyvä luku!

MEJÄ-harjoituksia

Viivi on tällä viikolla päässyt ajelemaan muutamaan otteeseen jälkiä. Jälkityöskentely on sujunut melko hyvin. Jopa napakka ei sai Viivin muuttamaan mieltänsä kanalintuihin sekaantumisesta ja jälki-kehoituksella työskentely jatkui. Uusi juttu Viiville oli, kun olimme Aukustin kanssa mukana ajamassa yhtä pidempää harjoitusjälkeä. Etenevyys kärsi hieman, mutta niinpä se suoritettiin seki jälki lopulta ihan normaalia vauhtia, vaikka tällainen yllätyselementti oli mukana. On sillä Viivillä ainakin mahdollisuudet tulokseen.

Minttukin on jäljestänyt pari makkarajälkeä, joita ei oikein tajua sillä etsii vain makupaloja, pari jäniksenlaahausjälkeä, joista jälkimmäinen meni ihan näppärästi (Hyvä Minkku!) ja yhden verijäljen, joka sekin meni kivasti. Kyllä se pikkuhiljaa hoksaa että noita hajuja voipi seurailla.

tiistai 10. toukokuuta 2011

Apua apua apua...

Vuoden ensimmäiseen koetukseen tuli kutsu! Viivi pääsee aloittamaan koekauden MEJÄ-kokeella. Hui hirviä... tai hui kanalintuja! Mistä saadaan Viiville semmoinen koejälki ettei siinä oo vähintäänkin teeriparvea (tai rääkmettä)! Ja nyt sitten reenaamaan (ja Minkkukin saa oman ekan jälkensä). Illaksi veripulloa sulamaan. Onhan tässä kuitenki enemmän nyt aikaa kuin viime vuonna koereenit aloitettiin välillä viikkoa ennen koetta :D

Hei.. me kouluttaudutaan ja muuta sillisalaattia.

Ainakin vähäsen. Viime pyhänä oli Valkosen Esa kouluttamassa OSN:n NOME-toimikuntalaisia. Siellä sitten käytiin mekin Viivin ja Mintun kanssa. Minttu ei päässyt oikein mitään tekemään, mutta osoitti se mielenkiintoa yhden markkeerauksen suuntaan (ehkä vahingossa), kuuli startterin laukauksia, näki ison traktorin ja junan, paljon ihmisiä, koiria hengaamassa ja töissä, sekä nukuskeli autossa. Riittäähän se sekin NOME-kouluksi Pikku-Minkulle. Reipas oli pikkukoira.

Viivi oli hieman nuorempiensa joukossa, sen ryhmässä oli avo-voi koirakoita. Koulutuksesta nyt jäi päällimmäisenä mieleen se mitä ajattelinkin eli koiran ohjaajan pitäisi pysyä jotenkin kärryillä, jotta se koiran ohjaaminen olisi sujuvampaa. Pölijä sitä on, kun on unohuttanut niin paljon jo siitä omasta koirastaan. Viivi toimi hyvin tavallisella Viivi tyylillään. Oli hyvin tosissansa. Esalla oli hyviä juttuja mietittäväksi ja jäihän siitä taas takataskuun muutama treenattava asia. Enemmänkin olisin halunnut seurata ja ehkä se sunnuntain koulutus olisi ollut Viiville omiaan, mutta kun oli niitä äitienpäivän äitivelvollisuuksia. Tosin päästiinhän sitä Viiviä harjoituttamaan illalla verijäljelle. Tai siis JP pääsi.. yksi hukka linnun makuuksiin? ei ainakaan hirvenjälkiin sillä tuoreita jälkiä oli joka puolella eikä niihin seonnut, mutta pyynjäännökset oli ollu hukan lähellä.

Sitten me on taas koulutettu sitäkin taipparikurssia. Eilisestä koulutuksesta jäikin ihan hyvä fiilis. Eka kerta menee vähän tutustuessa koirakoihin, mutta nyt osasi jo tehdä jokaiselle sopivia vähän "räätälöidympiä" harjoituksia. Minttu ja Viivi olivat myös mukana. Viivi teki palloilla hakua ja Minttukin pomppi mukana.

Mintun työlistalla on viime päivinä ollut pallon ja pentudamin kanssa noutoleikkiä ja ihastuttavalla pennun innolla se vielä palauttaakin. Nyt pitää vain itse muistaa että se kaksi toistoa kerrallaan on tarpeeksi. Hajuihin on tutusteltu, Minttu on tehnyt ihan makkarajälkeä (menee liian lujaa, tarvittaisiin valjaat), pupuakin on vähän raahattu Mintulle ja kanipallo oli tosi pop-juttu!

Minttu pääsi lauantain koulutuksen jälkeen leikkimään Margen ja Sylvin kanssa. Kivaa tuntui kaikilla olevan ja temuaminen olisi varmasti jatkunut ja jatkunut. Marge oli ihan hilkulla että menee uimaan. Kaikki kolme ovat aika persoonia, jokanen omanlaisensa. Ihanaa seurata mitä näistä oikein kasvaa.

Iitu vain kasvaa ja kasvaa ja kasvaa. Jossain oli syntynyt 13 mäykkypentua... hui kamala, onko tässä aihetta kasvattajan painajaisiin. Tänään on 1. astutuksesta 62 vuorokautta, ei merkkejä synnytyksestä.

Kuva K.Sikala

torstai 5. toukokuuta 2011

Mintun elämätä

Minttu ei oikein arvosta näitä yksinolemisharjoituksia... aina välillä menee jees ja talossa vallitsee syvä hiljaisuus.. ja taas toisinaan ei. Mintusta on ihan ok olla omassa huoneessa silloin, kun hänestä on sopiva nukkuma-aika, mutta ei muulloin. Tässä vaadittaneen vähän pitempää pinnaa... Muutenpa Mintulla ei isoksi koiraksi opettelussa muita kompastuskiviä ole tullut (vielä) vastaan. Eri paikoissa kuljetaan reippaasti, muutama tuttu koira on tavattu, portin takana ollaan hiljaa, pihalla ollaan aitauksessa hiljaa, hihnassa kuljetaan nätisti, kutsusta tullaan luokse, kontaktiharjoitukset alkaa sujumaan, on aloitettu sivulletuloa ja sivulla olemista, istuminen käsimerkillä sujuu ja damia on esitelty, että sekin olisi melko kiva juttu. Oikeaoppista ovesta kulkemiskäytäntöä on harjoiteltu.. eli rynniä ei saa ja lupaa pitäisi odottaa. Ruokakupillakin löytyy jo malttia odottaa nätisti ja myös "eteenlähetystä" on kupille tehty. Ruuan etsiminen on Mintusta kivaa eli makkarajälkiä on jokunen tehty ja namusia etsitty myös lähihakupillityksellä. Kuulostaa kuin olisi kovakin kouliminen päällä, mutta oikeasti mietin tuossa että enpä oo paljoa ehtinyt Mintun kanssa tekemään (liekö hyväkin..???) Taipparitreeneissä Minttu oli Viivin kanssa mukana ja pitihän sitä varista sille näyttää siellä (vaikka sanoin etten niin näytinpäs silti).

Liekö tuota tarvii kauheasti tapakouluttaa? Nää meiän tytöt sitä koulii mun puolesta. Viivi näyttää miten missäkin käyttäydytään ja laittaa sille vähän rajoja. Lempsukka (ja kyllä Viivikin) leikkii ja opettaa koiraa. Iitu menee Mintun ja lapsen väliin, ettei Minttu mene vauvaa härppimään. Luulenpa että Viivi saa Minttua lajikouluttaakin, kunhan se hippusen verran vielä kasvaa. Hyvin tuo Minttu tuossa laumassa on löytänyt paikkansa ja tytöt on kyllä olleet mahtavia sen kanssa.

Vahingossa on tainnut käydä niin, että se tuo Minttu on aika paljon niin kuin Viivi. Sikäli kun vielä muistaa kuuden vuoden taakse sen mimmoinen Viivi oli pentuna. Mutta Minttu siis on kiltti pikkutyttö ainakin vielä. Pilkahdus Paavoakin toki näkyi käyttäytymisessä sen pyynsiiven kanssa. Nyt jos olisi Viivin kouluttamisesta jotain oppinut, niin sitä voisi vähän ehkä hyödyntää Mintun kouluttamisessa..? Ehkä..

Sosiaalista käyttäytymistä Minttu on tänään harjoitellut Vilman ja Nemon kanssa metsäretkellä. Nemo oli kasvanut ihan pojan näköiseksi kahdessa viikossa ja oli kivannäköinen veijari muutoinkin. Oli pennuilla hauskaa! Nemo se kastautui Viivin perässä tietentahtoen ihan oikeaoppisesti uimasille, eikä ollut moksiskaan. Saattaapi melkoisia vesipetoja näistä tulla! Ihana oli taas nähdä Viivin pentuja, voi kun kaikki olisivat täällä yhtä lähellä :)

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Mitä pahaa mäyräkoira on tehnyt?

Ansaitakseen tuommoisen mahan??? Maavaraa on jäljellä nälkäisyysasteesta riippuen 2-4cm. Mäyräkoira näyttää joka päivä isommalta. Ei kait se enää tuosta voi tuokaan maha kasvaa??? Pikku-Ärrät syntynevät ensi viikolla. Jännittäviä aikoja...

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Mintun "kurjaa" elämää ja vappua.

Kyllä on ollut Mintulla vaikeaa :) Kun kaikki toverit ovat pois läksineet. Yksin on pitänyt nukkua ja leikkiä ja ihan kamalaa ja ruokakin on pahaa... Ehkä asiat eivät ihan noin kehnosti Mintulla ole, vaikka välillä siltä kyllä kuulostaa... Vilman lähdettyä on Minttu saanut alkaa opettelemaan tuota koirana olemista meidän huushollissa ihan tosissaan. Se tarkoittaa nyt ensi alkuunsa tuota emästä ja sisaruksista vieroittautumista ja yksinolemisen harjoittelua. Pienet tutkimusretket maailmaan Minttu tekee myös pääasiassa kahden kanssani. On käyty kävelemässä joen rannassa kahden, soramontuilla, tallilla vierailtu ja vaunukävelyllä eli hihnaharjoitteluakin on harrastettu. Eikä siinä hihnassa näyttäisi mitään ongelmaa Mintulla olevankaan. Kontaktiharjoitukset on otettu päiväohjelmaan ja edelleen jonkin verran nenänkäyttöharjoituksia tehdään ruualla, mikä on minusta aika luontevaa, että koira työskentelee ruokansa eteen.

Olen hillinnyt itseäni ja en ole lähtenyt vielä mitään hirveästi noutohommia rakentelemaan. Paitsi... lokkien haku matkalla katsottiin pikkuisen lokkia (vähän liian iso vielä), mutta pyynsiipi mahtui hyvin Mintun suuhun ja sitä innokkaasti kanteli (isänsä tapaan kauas karkuun) ja pillille tuli kyllä nopsaan takaisin siipi suussa. Näytti jopa vähän noudolle, mutta nyt ei moisia vielä lisää... ainakaan ihan heti. Pilliä on käytetty nyt myös ulkosalla, pari kertaa päivässä ulkoilun yhteydessä. Luoksetulovauhti on ainakin vielä kova ja kehut ja palkat on saanut aina, kun on tullut, että pysyisi luoksetulovauhti kohdillaan. Vähän aloitettu istumisharjoittelua myös (ihan vain käsimerkillä). Äkkiä ne oppii...

On se Minttu nähnyt siskolikkoja ja remunnut ihan kunnolla niiden kanssa. Vilma ja Marge kävivät meidän kanssa vähän leikkimässä metsässä ja hauskaa oli! Eka kyläily Jäälin laumaan on myös tehty vapun kunniaksi ja Minttua meinasi lauma vähän ensi alkuunsa hirvittää, mutta reippaana Minttu kuitenkin oli, varmaan myös mammakoiran läheisyydestäkin johtuen. Leikistä väsyneenä Minttu nukkui sitten pelinajan jaloissa pöydän alla. Kyllä siitä ihan koira tulee vielä.

OT: MEJÄ-ilmo lähtenyt menemään... Ja vapun kunniaksi mahdollisimman nolo vappukuva tuosta jälkikoneesta, jonka piti käydä talviturkki heittämässä, jotta saatiin vappumaalit selästä pois.