torstai 19. toukokuuta 2011

Mintun elämätä vol 3.

Pikku-Minttu se jatkaa koiraksi opiskelua. Mitään erikoista ei ole hommattu asian suhteen, mutta ihan tavallisia pentujuttuja vaan. Minttu on paljon leikkinyt Sylvin kanssa ja aivan tytöillä yhteispeli sujuu, välillä rauhallisemmin ja välillä hieman äänekkäämmin. Minttu on leikkinyt ajankuluksi myös Lempin ja Viivin kanssa. Hennan Oodiin ja Unniinkin Minttu on vähän tutustunut, mutta ei ne leikkiny sen kanssa ollenkaan!!! Ajatella!

Kontaktiharjoituksia on tehty... öö... no ainakin kerran (suutarin lapsilla ei ole kenkiä..). Ja hyvin se kontakti sieltä tulee. Ruokakupille on tehty "eteenlähetyksiä" ja malttiharjoituksia ja osaa se Minkkunen istua ja nätistikin odottaa ruokaa (joka kerta ei vain itse ehdi.. sillä illalla täällä meidän "laumassa" tapahtuu hyvin monenlaista).

Mintun sisäelämää on rajoitettu ihan niin kuin meidän isojenkin tyttöjen siten, että koirien aluetta on lähinnä eteinen, koirahuone, kodinhoitohuone ja piha-aitaus. Tämä ihan ensinnäkin Iitun ja pentujen rauhantakaamiseksi ja myös allekirjoittaneen hermojen säilyttämiseksi, siivouksen helpottamiseksi (rapaiset koirat omaan huoneeseen kuivumaan) ja lapsen konttaustreenien tilan rauhoittamiseksi. Mutta eipä se tunnu Minttua haittaavan ja nätisti osaa aidan takanakin odotella. Pääseehän se olohuoneeseen aina treenaamaan sitten kahdestaan emännän kanssa kontaktiharjoituksia, damiasioita, tokoa ja naminetsintää. Ja niitä tärkeitä rapsutteluja!

Damiasiat ovat ihan pentunoutoasteella. Kunhan vähän tehdään lisää vielä niitä ja kontaktiharjoitteita pikkasen enemmän aloitetaan kait jossain vaiheessa ihan oikean luovutustekniikan opettelu. Varmaan tuossa öö.. neljän kuukauden iässä? tai sitten, kun Minttu osaa tulla sivulle.. milloin se sitten onkaan...

Namien etsimisessä Minttu on aika haka. On tehty sisällä ja myös ulkona. Makkarajäljessä on tapahtunut jokin niksahtaminen oikeaan suuntaan pikkukoiranaivoissa, sillä ehkä se yhdistää ne makupalat siihen jälkeen? Ehkä? Etenevyys on ainakin parempaa.

Ja yksi noutajanelämän tärkeitä virstanpylväitä on ylitetty. Minkku on käynyt uimassa. Se päätti oikaista veden kautta ja molskis siinähän olikin uimasyvyys. Ei haitannut pikkukoiraa. Hyvähyvä!

Tästä pennusta ei ole yhtään mitään tarkoitusta tehdä a) näyttelykoiraa (liekö onnistuisikaan) eikä b) agilitykoiraa. Mutta kuva-aiheet niihin liittyen. Seisotuskuva 12 viikkoisesta Minkusta ja ihana leikkiputki, josta Minttu hurahteli läpi montamontamontamonta kertaa, koska se oli kivaa (ja siitä sai namia).

Ei kommentteja: