Rene, Ruusu, Rokka (Kuka muistaa toisenki "meidän" Rokan!!) ja "Ruttu" ovat lähteneet uusiin koteihinsa. Kolme pentua on vielä täällä kotosalla, mutta nekin lähtevät siitä pian omaan kotiin. Kovin hiljaista on nyt meillä. Toivottavasti pian jo nähdään pentuja uudestaan. Koska se on aina kuitenkin vähän surkeaa laittaa näitä meidän pikkuisia maailmalle, niin piristykseksi lähdettiin eilen katsomaan jotain mitä ei ollakaan ennen nähty.
Virpiniemessä oli greyhoundien ja whippettien suomenmestaruus ratajuoksut ja sinne sitten tuijottamaan. Minullahan on hieman heikko kohta noiden vinttarienkin suhteen, vaikka ei ne ehkä meidän "rotuja" oikein ole. Mutta minusta hienoja koiria. Suosittelen tutustumista ratajuoksuihin! Vitsi että oli sykähdyttävää. Erityisesti lähtö, kun kiihtyvyys on huipussaan ja vauhtikin on sitä 60km/h luokkaa, niin se menee puolessa minuutissa se puolen kilometrin rundi. Ja koirat kyllä loisti juoksuhalujaan. Hienoja eläimiä. Ois se kiva kokeilla miten ne nuo meidän koirat pinkois mutta kyllähän ne noihin verrattuna aika etanoita ovat.
Mistäpä päästäänkin näyttelymaailmaan... joka on osin ehkä turhaan parjattu, mutta olettekos katsoneet miltä näyttää grey, joka näyttelyissä pärjää verrattuna juoksijaan? Selkä on suora, pää ylhäällä, lantio heikko ja selässä ei ole joustoa, takakulmaukset liioitellut... On jotensakin omituista miettiä, miten koirasta jonka tarkoitus on vain juosta mahdollisimman lujaa on tehty sen näköinen? Ja miksi? Eivätkö kasvattajat ja tuomarit enää muista mikä greyhound on? Sama toki myös whippetin kohdalla..
Virpiniemessä oli greyhoundien ja whippettien suomenmestaruus ratajuoksut ja sinne sitten tuijottamaan. Minullahan on hieman heikko kohta noiden vinttarienkin suhteen, vaikka ei ne ehkä meidän "rotuja" oikein ole. Mutta minusta hienoja koiria. Suosittelen tutustumista ratajuoksuihin! Vitsi että oli sykähdyttävää. Erityisesti lähtö, kun kiihtyvyys on huipussaan ja vauhtikin on sitä 60km/h luokkaa, niin se menee puolessa minuutissa se puolen kilometrin rundi. Ja koirat kyllä loisti juoksuhalujaan. Hienoja eläimiä. Ois se kiva kokeilla miten ne nuo meidän koirat pinkois mutta kyllähän ne noihin verrattuna aika etanoita ovat.
Mistäpä päästäänkin näyttelymaailmaan... joka on osin ehkä turhaan parjattu, mutta olettekos katsoneet miltä näyttää grey, joka näyttelyissä pärjää verrattuna juoksijaan? Selkä on suora, pää ylhäällä, lantio heikko ja selässä ei ole joustoa, takakulmaukset liioitellut... On jotensakin omituista miettiä, miten koirasta jonka tarkoitus on vain juosta mahdollisimman lujaa on tehty sen näköinen? Ja miksi? Eivätkö kasvattajat ja tuomarit enää muista mikä greyhound on? Sama toki myös whippetin kohdalla..
Ilmiö nyt ei sinällänsä ole vain vinttikoirien ongelma. Moniko näyttelykoira nyt sitten oikeasti olisi rakenteensa ja ulkomuotonsa puolesta ideaalisin rodun käyttötarkoitukseen? Ihan oikeasti? Surullistahan se on. Miten hukataan se vinttikoiran ydin ja noutajan ja jopa mäyräkoirankin. Shame shame shame...
Mutta toki näyttelyissä on puolensa. Joissain roduissa yhä edelleen vaalitaan käyttökoirienkin tervettä rakennetta myös näyttelyissä (esim. suomenajokoira), jolloin voidaan näyttelyarvostelua oikeasti käyttää hyödyksi jalostustyössä. Kyllä se käyttö- (ja metsästys-) koirankin rakenne jossain pitäisi arvioida... Kun näyttelyitä karsastetaan, niin kuka sen arvioinnin tekee vai tekeekö?
Ja ovathan näyttelykoirat pääsääntöisesti hyvin hoidettuja ja puhtaita. Nyt jos ne vielä olisivat hyvässä lihaskunnossa ja sen näköisiä että niiltä sujuisi se työ mihin ne on tarkoitettu, niin voisi sitä siellä kehän laidalla viihtyä paremmin.
Ja eläpä mittää... kyllä ne nämä meidänkin hurtat taas raahataan sinne näyttelykehäänkin. On uusia koiria ja vanhatkin ovat kehittyneet. Ei se arvostelu pahaa tee, vaikka ei niissä BIS-kehissä asti tartte juosta. Mutta ne vinttikoirat... ne ne oli hienoja. Seuraavaksi maastojuoksuja sitten seuraamaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti