sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Kajaani KV

Vuoden ensimmäinen näyttely ja toivottavasti ei viimeinenkään tänä vuonna. Ihanan monta filuria oli paikalla ja kiitos siitä kasvattien omistajille! Arvostelut saatiin flateistä Mintulle, Väiskille, Topille ja mäykyistä Iitulle, Sirkulle sekä Rokalle. Hienosti pärjäsi Viivin poika Väiski ja Topikin sai mitä oli tullut hakemaan. Minttu ei oikein ollut tarpeeksi vahva ja iso päivän tuomarille, mutta arvostelu muilta osin oli hyvä. Iitusta ei tuomari edelleenkään oikein tykännyt, mutta Sirkusta sitten senkin edestä, Rokka vaatii vähän lisää vielä kehittymisaikaa. Niin kuin tietenkin kaikki viime vuoden pennuista :) Alla tulokset. 

Flatit, tuomari Gert Christensen, Tanska
Urokset:

F. Flipflop JUN ERI/3 !!!
F. Vellu-Vermutti KÄY EH
Nartut:
F. Fame JUN H


Mäykyt, tuomari Perttu Ståhlberg, Suomi
Urokset:
F.Raketti PEK1
Nartut:
F.Röyhyvihvilä PEK1, KP, ROP-pentu !!!
Usvasuon Sirkku KÄY EH/1

 F.Flipflop Kuva: fierymill.net

 F.Vellu-Vermutti Kuva: fierymill.net

F.Fame Kuva: fierymill.net 

Filurin Röyhyvihvilä, 8kk

perjantai 6. tammikuuta 2012

Eläköön Viivi!

Viivi on tullut rouvaikään. Meidän oma PikkuHiiviViivi on jo seitsemän vuotta. Synttäreitä juhlittiin eilen rustoluita rouskuttaen. Jotenkin Viivi ei ole enää pikkuinen eikä HiiviViivikään, se kun hallitsee matriarkaalisella otteella koirien alueita täällä meillä ja on muutoinkin niin niin aikuinen. Siitäkin huolimatta pari päivää sitten pidetyissä tokotreeneissä Viivi pomppi kuin vasikka ekaa kertaa kevätlaitumella, tuulesta ja pakkasesta huolimatta. Kuten todettu flatti ei vanhetessaan rauhoitu, vaan paremminkin suorastaan villiintyy. Näin sanottuani otan sen verran takaisin, että on todettava, että Viivi ei missään nimessä ole vielä vanhentunut, eikä millään mittarilla vanha! Viivin päätehtäviä on tällä hetkellä Mintun kouluttaminen. Viivi on siis päässyt (/joutunut) vastikään opetusmestariksi mukaan Mintun treeneihin ja hyvä veturi se onkin ja onneksi välillä toki tehdään joku tason mukainenkin nouto. Tälle vuodellen Viivi tavoitteet ovat enimmäkseen pentujen maailmaan saattamisessa, mutta ehdittäisiinkö kuitenkin myös pariin NOME-kokeeseen ja metsällekin (tällä kertaa kaikki koivet toivon mukaan terveenä) ja luotsata yhdessä sitä Minttua kunnon noutajaksi...

Toiveita että saadaan Viivi pitää koiralauman johtajana vielä pitkään on. Viivin isä on edelleen hyvässä kunnossa. Ikäväksemme kuulimme, että Viivin emä on vuodenvaihteessa jouduttu laittamaan pois kolmentoistavuoden ikäisenä. Mutta sekin on kunnioitettava ikä flatille.

Eläköön Viivi vielä pitkään, vähintään vielä viisi vuotta!


tiistai 3. tammikuuta 2012

Koekauden avaus

Iitu se käydä päräytti viime yönä kauden ensimmäisessä kokeessa. LUME-koemahdollisuus aukesi ja sinnehän sitä koira isännän kanssa oli päästettävä menemään. Iitu otteli supikoiran kanssa voitokkaasti ja 90 minuutin erän jälkeen saatiin supi pesästä pois. Fyysisesti koiralle rankka koe siis päätyi LUME1-tulokseen! Nyt sitten odotellaan josko se Iitu pääsisi vielä uudestaankin todistamaan metsästyskykynsä kokeessa ja mahdollisesti valioitumaan kolmannen kerran käyttövalioksi. Hakusessa siis oikeaan aikaan ja kriteerit täyttävässä luolastossa lymyilevä kettu tai vastaava ja vapaanaoleva asianomaisen lajin tuomari.

Vuoden alkajaisiksi

Vuosi alkoi vähän ristiriitaisissa tunnelmissa, kun kuultiin ikäviä uutisia Sylvistä (Munkhaven Almo Billi). Sylville oli pihalla ollessaan sattunut onnettomuus, jonka laatua ei ole tiedossa ja Sylvi on tässä yhteydessä murtanut etujalastaan sääri- ja pohjeluun. Luut ovat siis poikkipoikki, mutta onneksi suhteellisen paikoillaan ja murtuma ei ole pirstaleinen. Sylvin jalka leikataan ja luut kiinnitetään paikoilleen tänään. Toivomme paljonpaljon onnea Sylville leikkaukseen ja tsemppiä Sylvin paranemis- ja kuntoutusajalle Sylvin perheelle. Kaikki tiedämme että ei ole helppoa pitää nuorta flattia paikoillaan pitkää toipilasaikaa.

Muillakin "kennelin" koirilla on ollut hieman kränää, mutta onneksemme muut eivät ole vaatineet muuta hoitoa kuin antibiootteja, Iitu kurkkutulehdukseen ja Sirkku anaalirauhastulehdukseen. Onneksi nämä hoidot eivät vaadi pitkiä dopingvaroaikoja ja molemmat pääsevät osallistumaan Kajaanin tamminäyttelyyn ja eipä estynyt Iitun LUME-koekaan.

perjantai 30. joulukuuta 2011

Hei hei 2011

Se oli ennen helpompaa se vuoden summaaminen, kun oli koiriakin vähemmän, mutta kun nyt on niin kuin on, niin pitää ihan ajatuksen kanssa raapustella. Päällimmäisenä mielessä on tietenkin tänä vuonna maailmaan putkahtaneet 14 uutta filuria, joista siis 7 flattia ja 7 mäykkyä. Ihania persoonia niistä näyttäisi muovautuvan ja aivan niin kuin siellä täällä näkyisi välähdyksiä siitä, että taipumuksia olisi ihan asiallisiin harrastus- ja metsästystehtäviinkin näillä tulokkailla. Joihinkuihin on asetettu isoja odotuksia, mutta näinhän se aina on. Nähdään nyt sitten miten se elämä näiden suhteen heittelehtii.

Tulospuolella edelliset nuorukaiset ovat nousseet kilpakentille. Topi, Jippo, Helmi ja Vallu ovat omilla saroillaan saaneet monenlaista tulosta ja onneksemme myös niitä upeita! Vallulle huumekoirien SM-mestaruus, Topille upea nousu suoraan PK-haun ylimpään luokkaan ja tulokset myös pk-jäljeltä ja pelastuskoirapuolelta. Jippo on  osoittanut olevansa tottelevainen ja on ansainnut jo paikan voittajaluokkaan ja se ylläri MEJÄ 1:nenkin pamahti kuin tyhjää vain. Helmille NOME:sta ALO2 ja hienoja viitteitä siitä että kyllä ne ykkösetkin sieltä on tulollaan. Vaikka niitä tuloksia tupataan mainostamaan, niin oikeasti olen kyllä hirvittävän ylpeä niistä metsästyskoirista, joita ei ehkä kokeissa näy, mutta toimivat oikeasti hienosti siinä työssä mihin rotu on jalostettu. Eli terkut siis Iitoille! Myös näissä yhteisissä koirissa on tapahtunut edistystä, kun Nalli nousi NOME:ssa voittajaluokkaan ja sai siis kauden aikana 2 x AVO1 ja oli jopa flattimestaruuden finaalissa. Odotellaan mitä kaikkea Nalli ensi kaudella ehtii hommaamaan.

Meidän omat hurtuukit ovat osin levänneet laakereillaan, osin metsästelleet ja kokeilleet. Viivin koekausi ei ollut oikein sitä mitä alunperin ajateltiin. Se kyllä oli hyvässä koekunnossa (hyvä sanoa, mutta oikeasti oli :D) Mutta ainut koe ja tulos oli Pudasjärvellä VOI2. Suunnitelmat flattimestaruudesta kariutui käpälärikkoon, mikä varjosti osin myös Viivin sorsastuskautta. Viivi kuitenkin vihdoin ja viimein luonnetestattiin ihan näppärillä pisteillä. MEJÄ-puolella odotukset eivät täyttyneet, kun ei se vaan pysy siellä jäljellä, kun tuulee ja millonpa se ei tuulisi. Harjoitukset jäi vähiin, mutta kyllä se ajatus MEJÄ-kokeista mielessä edelleen itää, joskos sitä taas vaihtaisi taktiikkaa ja ohjaajaa. Ei puhuta olleskaa siitä tokosta, kun ei oo aikaa, eikä mielenkiintokaan riitä. 

Iitun koekausi meni melkolailla putkeen. Vesiriistavalioituminen oli se tavoite ja hyvinki täyttyi, uupumaan jäi VOI1:nen MEJÄ:stä, mutta sitä sitten ensi vuonna. Kaksi kerhonmestaruutta siis mäyräkoiralle, näyttelyihin ei ehditty tänä vuonna, mutta ensi vuonna sitten näyttelyitä ja mejää ainakin. Ja josko sitten ensi vuonna sitä LUME:a pääsisi kokeilemaan. 

Lempillä ei ole koetavoitteita ollut, eikä kokeissa ole käyty. Mutta josko sitä ensi vuonna? Muutoin Lempistä on sukeutunut mukava koira (varastelutaipumuksella), mutta muutoin oikein siivo.

Minttu on uusi lisä tähän huusholliin, vaikka ehkä ei neljättä koiraa varsinaisesti kukaan tarvitse? Kuitenkin Viivin ikääntyessä pikkuhiljaa, tuli allekirjoittaneelle hirveä hinku saada nome-koira tai siis itselle harrastuskoiran tekelettä. Neljä koiraa on kuitenkin paljon, mutta onneksi se tuo Minttu on vallan mukava tapaus, sopii hyvin lauman hännille ja on tyytyväinen pikkuotus. Taipumuksia on tarpeellinen määrä, saas nähdä millainen koulutustaso saadaan aikaan. Koulutusta se kuitenkin ottaa vastaan. Resurssien ollessa rajallisia Mintun laji on pääasiassa metsästys eri muodoissa ja nomeilu emännän kanssa. Tämän kanssa päästäänkiin näkemään miten se metsästys- ja nome-flatti sopii pennusta asti samaan pakettiin vai sopiiko? Jälki voi olla myös yksi Mintun juttu.

Kennelrintamalla on pentueiden lisäksi tapahtunut koiramäärän lisäystä. Saas nähdä onko niissä suvun jatkajia, mutta ihania koiria ainakin ovat. Mintun sisko Marge jäi sijoitukseen. Tällä hetkellä Marge on oikein lupaava noutajaneito. Iitun pentueestä sijoituksessa on Riitu ja Sirkku, jotka molemmat ovat väläytelleet metsästystaipumuksia. Tanskasta asti saapui myös flattilikka Sylvi lupaavasta yhdistelmästä.

Jännittävä ensi vuosi on tulossa! Taipumuskokeisiin ja terveystutkimuksiin saadaan F- ja R-pentuja. Ensimmäistä Filurin-valiotakin jo odotellaan. Oiskohan se sitten ensi vuonna jo? Toivottavasti toteutuu myös Viivin viimeinen pentue. Eipä se auta ku kattella mitä tuleman pitää... 

Onnea kaikille tulevaan vuoteen.Ilon hetkiä ja onnistumisen tunteita koirienne kanssa toivottaa koko meidän porukka!

lauantai 24. joulukuuta 2011

Hyvää joulua


Siirrymme rauhalliseen joulun viettoon. Palataan koiratouhuihin kinkunsulattelun merkeissä myöhemmin. Kiitos kaikille joulutervehdyksistä!

maanantai 5. joulukuuta 2011

Tehoviikonloppu

Mennä lauantaina juostiin urakalla ympyrää. Mukana menossa omien hurtuukien lisäksi Sirkku, Messi, Helmi ja Vilma. Ekaa kertaa siis mäykyt ja flatit yhteisreeneissä! Helmihän on jo vanha konkari, mutta jospas muille tarttui jokin neuvon tapainen hihaan. Anne (kennel Annstar) oli apuna ja siitä kiitos hänelle. Totuushan on että juostessa tulee lämmin ja vielä kun saa nauttia lämpimästä koulutustilasta niin kyllä kelpaa. Otamme vielä uusiksi! 

Samaisella reissulla muistui mieleen miksei Viivin kanssa sitä agibilityä enempää harrastettu. Jalat menee rouvalla aivojen edellä ja kaukana takana tulee ohjaaja... Että sellaista muistin virkistystä.

Sunnuntaina sitten suunnattiin Sirkun kanssa kahden LUT-harjoituksiin ja kivasti Sirkku ketulle suutahti. Toivottavasti suuntaus säilyy samanlaisena! Myös Rokka oli harjoituksissa, mutta ei ollut vielä kypsä syttymään. Monesti ne pojat vaatii enemmän aikaa, mutta onpahan mietintämyssyssä Rokallakin. Pennuthan ovat vasta 7kk! 

Vielä tälle vuodelle ehditään... tulossa vielä ainakin yhdet nome-treenit ja pikkujoulut näto-treenien ohessa, sekä  luulenpa että kinkkua sulatellaan yhteislenkin voimin! Sitten ehkä ehtii miettiä jo mitä sitä ensi vuonna oikein koirarintamalla touhutaan.

Sen verran tulevaisuuden suunnitelmista kuitenkin jo nyt, että tulevan T(?)-pentueen suhteen asiat edistyvät. Eddie on käynyt kyynärpääkuvissa ja nyt odotellaan sitten lausuntoa Ruotsin kennelliitosta...